Kertakäyttökulttuuria vastaan

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä turhemmalta kaikki kertakäyttöinen tuntuu. Olen alkanut inhota koko sanaa kertakäyttöinen. Ei, me emme käytä kertakäyttöastioita, mutta on niin paljon muitakin asioita, joita ei edes miellä kertakäyttöisiksi, ennenkuin asiaa pysähtyy miettimään. Esimerkiksi nenäliinat. Muoviin pakattuja paperinpaloja, joita voi käyttää aika tasan tarkkaan yhden kerran. Pieni kapinoitsija minussa heräsi ja takoi päähäni järkeä, kunnes ymmärsin ommella kankaisia nenäliinoja. 

Leikkasin neliskulmaisia paloja miehen vanhoista paidoista. Jokainen liina on vähän eri kokoinen, mutta se ei haittaa. Kaikki kulmat on kuitenkin siististi ommeltu ja kun liinat on silitetty ja viikattu, ei niitä rupea niistäessä vertailemaan. Lapset olivat ensin vähän ihmeissään, että yäk, kankaaseenko sitä pitää niistää, mutta selvittyään yhden flunssan läpi kankaisilla nenäliinoilla, eivät hekään kaipaa enää paperinenäliinoja.

Järjestyksen ylläpitämiseksi kaikilla tavaroilla pitää tietysti olla oma paikkansa. Pahvinen autokuvioinen säilytysrasia oli saanut pojilta lähtötuomion. Minusta se oli juuri sopivan kokoinen, mutta tarvitsi uuden ilmeen. Purin rasian osiin ja maalasin sen. Sitten punoin sen takaisin kasaan ja nyt se on meidän nenäliinarasia. Kuvassa se näyttää ankean harmaalta ja yksinäiseltä, mutta minä pidän siitä.

Pieni kapinoitsijani oli hyvässä vauhdissa ja halusi korvata kertakäyttöiset vanulaput uudestaan käytettävillä.

Useammassa blogissa neuvottiin tekemään kestovanulappuja ompelemalla kaksi pyöreää palaa flanellikangasta yhteen. Näin minäkin tein, siksakkasin ympäriinsä. Harvinaisen helppo käsityö. Vähän näistä tuli isompia kuin kertakäyttöiset, mutta se lienee vain plussaa.

Mikä tahansa vanha flanellikangas tai pienet jämätilkut olisivat sopineet tähän. Minulla oli varastossa aika hempeitä kuvioita.

Matka roskattomaan elämään on pitkä, mutta näin tuotamme edes vähän vähemmän jätettä jatkossa! Pieniä ekotekoja, mutta erittäin hyvä mieli jokaisesta askeleesta oikeaan suuntaan. Pieni kapinoitsija takoo päässäni edelleen, joten kertakäyttöesineiden korvaaminen jatkunee lähitulevaisuudessa. Mitä kertakäyttöesineitä sinä olet korvannut kestävillä vaihtoehdoilla?

Virkattuja neliskanttisia koreja

Muutama viikko sitten minulla meni hermot kylppärin peilikaapissa oleviin vajaisiin laastaripakkauksiin. Pakkauksia oli paljon, mutta kun yritti löytää sopivaa laastaria, ei sellaista kuitenkaan löytynyt. Virkkasin neliskanttisen korin ja tyhjensin kaikki laastaripaketit sinne. Laitoinpa haavateipitkin samaan paikkaan. Jotta kaikki perheenjäsenet löytävät varmasti etsimänsä, leikkasin punaisesta huovasta ristin ja liimasin sen korin kylkeen. Ihana järjestys!

Laastarikorin virkkasin siskolta saamastani Novitan Samoksesta. Korista tuli juuri niin korkea kuin mihin lanka riitti. Seuraavaksi otin koukulle (niinikään siskolta saamani) tuntemattoman puuvillasekoitelangan ja virkkasin korin. Ja sitten vielä omista varastoista Sandnes Garnin Duettia, siitä kaksi koria. Neliön muotoinen pohja ja sen jälkeen suoraan ylöspäin. Vaikka virkkasin 3½:n koukulla, jäivät korit vähän lötköiksi. Kovetin korit kastamalla ne EriKeeper-vesi seokseen ja pingottamalla sen jälkeen metallirasian päälle kuivumaan.

Korit olivat kivoja, mutta kaipasivat jotain pientä ekstraa. Halusin niihin kyltit helpottamaan löytämään niissä olevat tavarat. Ohuesta vanerista (alunperin puisen viinilaatikon tilanjakaja) sahasin sopivan kokoiset palikat ja porasin reiät kiinnitystä varten. Reilu hionta ja leimasimella tekstit. Englanniksi siksi, että suomeksi sanat olisivat ollee kyltteihin liian pitkät, heh.

Kyltit olisivat olleet ihan hauskat näinkin, mutta epäilin niiden kestävyyttä kylpyhuoneen kosteudessa. Minulla oli valmiiksi sekoitettua sellakka-lakkaa. Se tekee puusta vähän punertavan, mutta kahteen kertaan lakattuna kylteistä tuli ilmeikkäämmät ja varmasti kestävämmät.

Korit ovat vähän eri korkuisia ja eri sävyisiä, mutta kunhan järjestää ne sopivasti, se ei haittaa yhtään.

Tykkään näistä koreista ja pidän koko projektia onnistuneena. Kaikki materiaalit löytyivät kotoa, mikä on aina plussaa.

Mies meinasi hermostua projektin edetessä. Hän ei sanonut mitään, mutta tuskaisena ihmetteli kun sohvapöydällä oli virkkaustyö levällään, liimauspisteessä oli yksi kori kuivumassa, nimikyltit olivat lakkauksen jäljiltä kuivumassa toisaalla. Rakas ymmärtäväinen mieheni tietää, että projektit ovat monivaiheisia ja ennemmin tai myöhemmin kyllä siivoan kaiken pois. Kiitos kärsivällisyydestä!

 
Touhukasta tammikuuta Sinulle!

#jämätammikuu

Kudoin itselleni lapaset. Ne eivät olleet millään listallani, mutta niin vaan päätyivät puikoille, heh.

Vähän aikaa sitten vierailin Mehukekkerit-blogissa ja löysin mukaansa tempaavan haasteen: #mehukekkeritkässävuosi . 7-vuotiaan uteliaisuudella ja innolla lähdin haasteeseen mukaan, ilman sen suurempia suunnitelmia. Itsensä haastaminen on aina hyvästä, katsotaan miten pitkälle selviydyn! Tammikuu on jämäkuu ja langanjämiähän minulta löytyy.

Näillä lähdin liikkeelle: merinoa, alpakkaa ja muita ihanuuksia, 100 prosenttia täyttä lankaa. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella ja musta vaihtui keltaiseen. Näistä tuli uskomattoman pehmeät ja lämpimät luksusjämälapaset. Näillä osallistun tammikuun haasteeseen #jämätammikuu.

Itselle muistiin: 3mm puikot, varressa 42 silmukkaa, kämmenessä 44. Kulutus 59 grammaa. Ihan hirveä päätteleminen! Tammikuun teeman mukaisesti seuraavakin jämätyö on hahmottumassa, aika keväisiä värejä jo!

Ahkeraa viikkoa! Nautitaan lumesta, nyt kun sitä vielä on!

7-vuotias!!!

Blogini täyttää tänään seitsemän vuotta! Monena vuonna vuosipäivä on mennyt huomaamatta ohi, mutta tänään se on ollut koko päivän mielessä, ihan kuin tärkeämpikin henkilö olisi täyttänyt pyöreitä vuosia, heh. Päivän kunniaksi leivoin suklaakakkua ja söin sitä hopealusikalla. Kahviseurana minulla oli eilen aloittamani lapanen ja pieni punainen kirjani, johon kirjoitan kaikki to do -listani ja suunnitelmani.

Seitsemään vuoteen mahtuu paljon ja kaikenlaista, vanhan toistoa mutta myös uusia kokeiluja. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Sillisalaatti tämä blogi on ollut alusta asti ja sellaisena se varmasti jatkuukin. Kutomista, virkkausta, ompelua, verhoilua, puutarhaa, leipomuksia - kaikkea käsin ja ihan itse tehden. En itsekään aina tiedä, mitä seuraava postaus käsittelee, koskaan ei voi tietää, mihin inspiraatio vie. Mistä aiheista sinä haluaisit lukea mieluiten? 

Bloggaamisen aloittaminen aikoinaan on saanut want to do - ja to do -listani vyörymään yli äyräiden (ja varastoideni räjähtämään käsiin). Tänään kävin kangasvarastojani läpi.

 
Kankaita on kertynyt paljon, ja huom, tässä on vain "käsivarastoni". On ollut tildailua, verhoilua, sisustamista, vaatteiden ompelua. Suuri osa kankaista on ylijäämäpaloja, verhojen tai lasten lakanoiden reunasoiroja, mutta löytyy joukosta vaatteita varten hankittuja isompiakin paloja. Kaikkein pienimmät tilkut pitäisi joku päivä raadollisesti heittää pois, mutta aina sitä ajattelee joskus olevan tarvetta niille. Tässä melkein kaikki trikoo- ja collegekankaani.

Vintissä on vielä kasa villakankaita, vanhoja verhoja, lakanoita, fleecejä ja muita vaatteita (tai niiden osia), joille haluaisin keksiä jotain käyttöä. Nekin pitäisi käydä ajatuksella läpi. Sitä ennen minun tulee hyväksyä, että ihan kaikkia materiaaleja en koskaan pysty hyödyntämään. Se on joku päivä se, tänään nautin merkkipäivästä!

100 prosentin villasukat

Kävin marraskuussa kuopuksen kanssa Skotlannissa. Pikainen visiitti täynnä unohtumatonta äiti poika laatuaikaa. Reissuun mahtui myös vierailu Kathy's Knits lankakauppaan. Kauppa ei ihan vastannut erittäin korkeita odotuksiani, mutta ei sieltä sentään tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Lupasin kutoa kuopukselle matkamuistoksi sukat hänen valitsemastaan langasta.

Kaupassa on myynnissä vain Brittein saarilla tuotettuja lankoja, joten mikä tahansa lanka olisi ollut hyvä, vihreä valinta. Hintataso oli korkeahko ja valikoima mielestäni suppeahko. Kuopus valitsi hyvin pian lankansa: Dovestone dk:n baa ram ewe. Ihanan pehmeä lanka, ihana villan tuoksu ja niin kaunis väri! Baa ram ewe on vapaasti käännettynä bää pässi uuhi. Kun yritin googlettaa nimen tarkempaa merkitystä, törmäsin joka paikassa mainintaan, että se on Babe - urhea possu elokuvasta taikalause, jolla possu saa lampaat tottelemaan. Ihana. Pidän siitä, että luonnollisen langan vyötekin on luonnollinen ilman mitään kiiltopintaa tai väri-iloittelua.

Kudottu pinta ei ole niin tasainen kuin mitä luulin kutoneeni, mutta pieni rosoisuus on se piste iin päällä, mikä tekee näistä muuten niin tavallisista sukista täydelliset. Kuopuksen mielestä onnistuin ihan sataprosenttisesti! Nämä ovat ihan tavalliset unisukat, lankaa ja niiden tarinaa lukuunottamatta.

Itselle muistiin: puikot 3,5, silmukoita varressa 56, kärjessä 54. Kuopus valitsi kaupasta tuliaisiksi esikoiselle kerän lankaa. Siitäkin tulossa sukat lähiaikoina!

Lankainventaario

On taas se aika vuodesta, kun haluan tuulettaa lankani, levittää ne kunnolla ja imuroida laatikon pohjan. Loistava mahdollisuus muistuttaa mieliin, mitä lankoja minulla onkaan marinoitumassa, hakea inspiraatiota - ja tietysti punnita langat. Lankainventaarion mukaan tammikuussa 2018 lankavarastoni painaa 11 022 grammaa. Reilu 11 kiloa iloa! Hupsistakeikkaa.

Sukkalankoja on enemmän kuin olisin arvannut, yhteensä 4 318 grammaa. Luulin kuluttaneeni niitä viime vuonna runsaasti, mutta ilmeisesti kulutukseni on ollut vähäisempää ja/tai olen ostanut varmuudeksi lisää. Itselle muistiin: 7V ja vastaavat 2 359g, Nalle ja vastaavat 1 230g ja ohuemmat 729g.

"Parempia" villalankoja, mukaan lukien merinot ja alpakat, on yhteensä 1 767 grammaa. Tämä on hyvin sekalainen seurakunta, mukana on ylijäämiä kivoista projekteista, mutta myös lankoja, joille on selkeä työsuunnitelma, kunhan aika antaa myöten.

 
Tässä "parempien" villalankojen summassa ei ole mukana yhdessä projektipussissa olevat 600 grammaa Loftia (niistä tulee itselleni pitkä villatakki joku kaunis päivä) eikä 1 100 grammaa Cascade 220 (josta tulee esikoiselle palmikkopeitto).

Summasta puuttuu myös jo erittäin monta vuotta marinoituneet 550 grammaa Rowan Denimiä ja pari vuotta puikoilla ollut Allino (500 grammaa neulepaitaan).

Kokonaan oma lukunsa on puuvillalangat. Niitä on vähän yli yksi laatikollinen, grammoina 2 187. Vain laatikon ulkopuolella olevalle Regialle on selkeä suunnitelma.

Yksitoista kiloa lankaa. Se on paljon, mutta en aio panikoitua siitä. Päinvastoin, aion nauttia jokaisesta kerästä, jokaisesta metristä, jokaisesta silmukasta, jokaisesta valmistuneesta työstä. Ja jos yksitoista kiloa ei riitä, onneksi sen päälle on olemassa vielä yksi hyvin sekalainen kokoelma virkkauslankoja.

Ahkeraa kilkuttelua!

Uuden vuoden kujeet

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tai sitten ei. Olen koko tämän vuoden (kaikki nämä viisi päivää) miettinyt, mitä uuden vuoden lupauksia tekisin. Ensin ajattelin perinteistä painon pudotusta. Uudenvuodenpäivänä yritin aamulla käydä vaa'alla kirjatakseni lähtöpainon ylös. Vaa'an patteri oli kulunut loppuun (ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen), joten oletin, ettei minun ole tarkoitettu luvata painonpudotusta tänä vuonna. Sitten ajattelin toista perinteistä - langanostolakkoa. Mutta kun tiesin joutuvani heti seuraavana päivänä lankaostoksille, luovuin siitäkin. Lankavarastoni pienentäminen ei tullut edes mieleen.

Kuopus oli kanssani ennen joulua Snurressa valitsemassa lankoja hänen joululahjapipoonsa. Hän valitsi cashmiria (pojalla vaativa maku) ja toivoi mustaa pipoa valkoisilla raidoilla. Välipäivinä pipoa kutoessani musta lanka loppui kesken ja työ jäi odottamaan. Kuopuksen mieli ehti muuttua ja hän kysyi, voisinko sittenkin tehdä pipon kokonaan mustana. Purin pipon ja kudoin kuopuksen mielestä ihanimman pipon ikinä. 

 
Sen lisäksi, että ulkona on hyvin mustaa ja olen kutonut mustaa, olen myös ommellut mustaa. Esikoinen tarvitsi hupparin seuran väreissä edellisen jäätyä pieneksi. Ainoat lisätoiveet olivat tooooosi iso huppu ja valkoiset hupun nyörit. Ostin Eurokankaasta puuvillacollegea ja vetoketjun, sovelsin Mekkotehtaan Kahden paidan kaavoja ja kaivoin varastosta nyörit. Monta kertaa työn edetessä toivoin selkeää ohjetta mitä tehdä, sellaista pähkäilyä ompeleminen oli, mutta sain kuin sainkin esikoiselle tehtyä hupparin. Huppari pääsi heti käyttöön ja sai "viis kautta viis", minä sain kiitokset!

Vaikka en mitään lupauksia tehnytkään, ansaitsisi uusi vuosi mustasta alusta huolimatta tavoitteita, yrityksi tai pyrkimyksiä. Pyrin enenevässä määrin suosimaan kotimaisia materiaaleja, hyödyntämään olemassa olevaa ja kierrättämään. Tämä on tietysti hyvä tavoite laajemminkin kuin vain käsityömateriaalien osalta.

Lokakuusta alkaen olen leiponut melkein kaiken perheemme syömän leivän. En ole laskenut, montako muovista leipäpussia on sen ansiosta säästynyt ja kuinka paljon terveellisempää leipämme on ollut, mutta samalla linjalla aion jatkaa. Muovin käytön ja syntyvien jätteiden vähentäminen ovat tärkeitä tavoitteita, vaikka niitä onkin vaikea mitata. Tämä nivoutuu meillä terveellisyyden ja ekologisuuden lisäksi kodin järjestämiseen ja elämän yksinkertaistamiseen. Ihan oikeasti, montako erilaista rasvaa / voidetta yksi perhe tarvitsee? Tai pesuainetta? En aio noudattaa Marie Kondon oppeja orjallisesti, mutta paljon hyviä vinkkejä olisi häneltäkin saatavissa. Ihan niinkuin isovanhemmiltammekin.

En siis lupaa mitään (en edes uusia kujeita) uudelle vuodelle. Voin vain yrittää olla ahkerampi, järjestelmällisempi ja ekologisempi. Parempi ihminen. Onnellista alkanutta vuotta!