Paksumpia sukkalankoja on reilu 2 400 grammaa, Nalle-paksuisia on 2 070 grammaa ja ohuita 630 grammaa. Aika monet sukat ja lapaset, jos niin ajattelee. Muita sekalaisia on yhteensä 1 420 grammaa, puuvillalankojakin sateenkaaren väreissä 1 740 grammaa. Lankalaatikossani on siis yhteensä noin 8 260 grammaa lankaa. Se on paljon, mutta ei mikään mahdoton määrä.
Tässä ei tietenkään ole mukana niitä lankoja, jotka ovat kiinni pienemmissä keskeneräisissä töissä. Mukaan täytyy tottakai laskea 400 grammaa Isoveli lankaa, joka odottaa mökillä kutoutumista tyynynpäälliseksi. Ja ne 550 grammaa Rowan Denimiä, mitkä ovat odottaneet yli 6 vuotta kutoutumista pojan neuleeksi. Ja ne 300 grammaa Rowanin Felted tweediä, jotka syksyllä ostin pelastaakseni yhden aikoinaan epäonnistuneen villapaidan.
Kun grammoihin vielä lisätään 500 grammaa Allinoa, josta on ollut jo kaksi vuotta tuloillaan minulle neule, on lankavarastoni yhteensä jo yli 10 kiloa.
Eikä siinä vielä kaikki... Siskoni oli käynyt läpi omia lankavarastojaan ja tarjosi minulle kassillista lankaa. Tajusin olevani aito lankahamsteri vastatessani tarjoukseen kiitos, mielelläni otan langat ja keksin niille jotain käyttöä. Samalla kasvatin muutenkin muhkeaa varastoani 770 grammalla.
Kuin kuorrutuksena koko varastolle, tulee lukemaan vielä lisätä 1 300 grammaa Cascade Yarnsin Cascade 220 -villalankaa, josta tulee esikoiselle peitto joku kaunis päivä.
Mutta ihan oikeasti, aikuisten oikeasti, minulla on yli 12 kiloa lankaa! Maaliskuussa 2016 sain lukemaksi noin 11 kiloa, huhtikuussa 2015 vain noin 9 kiloa. Lienee sanomattakin selvää, että langanostolakko alkoi än yy tee nyt ja todellakin toivon, että se pitää paremmin kuin aiempina kertoina. Uskaltaisinkohan inventoida kankaani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti