10.11.2017

Räsymattokynttilät

Olen ihaillut netissä muiden kynttilöiden jämistä tekemiä kynttilöitä. Olen kerännyt kaikki meidän jämät talteen ja suunnitellut tekeväni kynttilöitä, mutta aina se on jäänyt. Pringles-purkitkin ovat olleet valmiina, mutta milloin on aika loppunut kesken, milloin joku ohjeessa on mietityttänyt, milloin mitäkin. Nyt vihdoin hain Sinellistä paksua sydänlankaa ja tein omat räsymattokynttiläni!


Värit eivät ole niin tasapainoiset kuin mitä mielessäni kuvittelin, mutta silti tykkään näistä! Joissakin raidoissa olin liian hätäinen ja värit sekoittuivat toisiinsa sulaessaan. Ala- ja yläosa eivät ole ihan samaa sarjaa keskenään, mutta ei haittaa, näissä on sellaista rosoisuutta ja suunnittelemattomuutta, mistä tykkään.


Olin innoissani näiden tekemisestä, kun olin kerran päässyt vauhtiin. Jännitys kasvoi raita raidalta, kun keskeneräistä työtä ei voinut kurkkia. Olisin tietysti voinut tehdä vain yhden korkean kynttilän, mutta kaksi matalaakin on hyvä.


Kuvittelin näistä tulevan hyvin jouluiset, kun mukana oli punaisten kruunukynttilöiden jämiä, mutta niistä tulikin täydelliset ruska-ajan kynttilät. Eniten häiritsee kynttilän aluslautanen, mikä olisi selvästi tarvinnut pesun ennen kuvausta....


Näitä teen varmasti toistekin. Mukavaa puhaa, jonka voisi ottaa osaksi jouluvalmisteluperinteiä. Osaankohan jatkossa ostaa kynttilöitä sen värisinä kuin haluan, vai rupeankohan alitajuntaisesti miettimään seuraavan räsymaton raidoitusta.


Kuusi viikkoa jouluun. Tänään juomme vuoden ensimmäiset glögit, piparakkutaikina odottaa pakastimessa leipureita. Touhukasta viikonloppua!

31.10.2017

Pyörryttää

Otsikon mukaisesti melkein pyörryttää. Ei siksi, että olisin tehnyt niin paljon käsitöitä, päinvastoin, liian vähäinen puikkojen kilkutus pistää pään pyörälle. Kudoin itselleni lapaset Klompelompe Neuleita koko perheelle kirjan Ulla-lapasten ohjetta mukaillen. Lankana Sandnes Garnin Alpakka.


Kirja on mielestäni ihana! Mutta mutta, kirjan pitäisi olla koko perheelle - missä ovat koot teineille? Aikuisille, vauvoille ja lapsille 12 ikävuoteen asti on kaikille jotakin, mutta entä teinit ja nuoret? Haluaisin kutoa itselleni jonkun Klompelompen villatakeista, mutta en uskalla edes haaveilla aloittamisesta, ennenkuin nyt puikoilla oleva on valmis. Ja toisaalta, kuinka monta villatakkia yksi ihminen tarvitsee.

 
Toiset lapaset, erittäin peruslapaset kiilapeukalolla, kudoin jämälangoista lahjoitettavaksi jollekin kodittomalle Asunnottomien yönä.


Joulumyyjäisiä silmällä pitäen virkkasin Robert -poron. Lankana Bogerudin alpakka ja lapasista ylijäänyt Sandnes Garnin alpakka. Aika veikeä kaveri kaulaliinoineen, minun mielestäni.


Huomenna alkaa marraskuu eli ihan oikeasti saa alkaa odottaa ja valmistella joulua. Tottakai olen polttanut jo kynttilöitä ja nauttinut niiden valosta, mutta ensimmäiset glögit ovat vielä juomatta. Pyörryttää tämä ajan kuluminen! Vasta muutama joululahja on mietittynä, valmiina ei ensimmäistäkään. Kävin Snurresta ostamassa lankaa lahjoja ajatellen, Madelinetoshia ja Lamanan Bergamoa. Ihania lankoja, kauniita värejä, mutta silti, kotona minua alkoi pyörryttää omat valintani.

Kesällä alkaneen muovittomaan elämään pyrkimisen ohella olen alkanut ajatella kuluttamista, ekologisuutta ja jätteiden tuottamista ihan eri tavalla kuin aiemmin. Hyvä päätös yhtäällä voi olla huono toisaalla, tietoa on aivan liian vähän ja välillä hankalasti saatavilla. Kotimaisena markkinoitu tuote voi olla alunperin tuotettu jossain ihan muualla ja vaikka vain värjätty Suomessa. Pyörryttää kuunnella jatkuvasti huonoja uutisia maapallon tilasta ja uusista kyseenalaisista ennätyksistä.

Ihanat langat voivat olla "hinta" minun mielenterveydestäni, mutta onko se riittävä syy ostaa lankaa, joka on kasvatettu Etelä-Afrikassa, kuljetettu sieltä Texasiin värjättäväksi ja sitten taas rahdattu valtameren yli Suomeen kudottavaksi. Olen pää pyörällä yrittänyt lukea ekologisista langoista, mutta asia ei ole mitenkään yksiselitteisen helposta puhumattakaan. En voi luvata hankkivani jatkossa vain purkulankoja kirpputoreilta tai suomenlampaan villaa, mutta voin perehtyä asiaan enemmän ja yrittää valita jatkossa kokonaisuutena ajatellen ekologisempia lankoja.


Matkalla kohti muovitonta elämää päätin, että en enää osta paperiservettejä. Meillä on niitä valmiina ihan reilusti ja aion käyttää ne kaikki pois, mutta uusia en osta. Tiedän, että servietit voi laittaa biojätteeseen, mutta kun ne on aina pakattu muovikääreeseen. Siksi ostin valkoista pellavaa Eurokankaasta ja kivipestyä harmaata pellavaa Olivasta ja ompelin niistä kankaiset servietit.
 

Valkoinen pellava on luonnonvalkoista ja jouduin ostamaan siihen ompelulankaa. Kotona vasta tajusin, että se on polyesterilankaa ja se on muovirullan ympärillä. Tuli ikävä vanhoja, kauniita puisia lankarullia. Pää pyörällä yritin etsiä netistä lankaa, joka myytäisiin puisen lankarullan ympärillä, mutta sellaista en löytänyt. Tyhjiä lankarullia kyllä myydään. Gütermannin sivuilta löysin jutun kierrätetyistä juomapulloista tehdystä langasta. Muovia edelleen, mutta ainakin kierrätettyä. Sellaista en ole vielä kaupoissa nähnyt, mutta ehkä en ole vain osannut etsiä.

Pyörryttää, mutta haluan jatkaa matkallani kohti muovitonta, ekologista elämää käsitöistä ja niiden tekemisestä nauttien.

2.10.2017

Risteyksessä

Tuntuu, kuin olisin risteyksessä. Kesä on mennyt ja joulu sekä talvi vasta edessä. Syksy on kauneimmillaan. En ole osannut päästää kesästä irti, nautin t-paidoista, jotka ompelin itselleni Joka tyypin kaavakirjan ohjeilla. Etummainen on Paapiin kangasta ja takimmainen Eurokankaan perustrikoota. Perusvaatteita, joiden mitoitus sopii minun vartalolleni. Nämä ovat jatkuvassa käytössä.


Vaikka yritän pitää kesästä kiinni, harhailee mieli jo "risteyksen" yli jouluun. Olen aloittanut valmistautumisen joulumarkkinoille ja kutonut pikkuruisia sukkia tontuille.


Joulu mielessä olen tehnyt ensimmäisen koeversion laku fudgesta. Reseptinä tämä, mutta koska mielestäni lakufudgen pitää olla mustaa, lisäsin elintarvikeväriä. Aika runsaasti. Nämä olivat ihania ja on aivan varmaa, että teen toistekin. Ehkä jo hyvissä ajoin ennen joulua.


Risteyksessä kuuluu vilkuilla oikealle ja vasemmalle. Tilaustyönä verhoilin kaksi nojatuolia. Nautin muiden huonekalujen verhoilusta, silloin pääsee käyttämään materiaaleja, mitä ei ehkä itse tulisi valinneeksi. Ja kyllä silmä ja mieli lepää, kun näkee, millaisen uuden elämän vanha kaluste saa.


Itselleni vielä muistiin ennen-kuva tuolista.


Olen tehnyt paljon käsitöitä, vaikka blogissa onkin ollut hiljaista. En ole tietoisesti vähentänyt tai harventanut päivitystahtia, mutta myönnän välillä miettineeni koko blogin lopettamista, koska tuntuu, että en pääse risteyksestä eteenpäin. Junnaan paikallani, toistan samoja vanhoja malleja, villasukkia perusohjeella, pipoja kutakuinkin samalla mallilla. Tottakai pidän edelleen käsitöistä ja tuntuu hyvälle saada jotakin valmiiksi, mutta nautinto tekemisestä on jotenkin laimentunut.


Odotan uutta inspiraatiota, etsin sitä neulekirjoista, yritän tavoittaa sen lankakaupassa. Innostus, hoi, missä olet!!!

17.9.2017

Muovitonta leipää

Luin kesällä useamman artikkelin muovin haitallisuudesta ja vahingollisuudesta, niin ihmisille kuin luonnollekin. Ahdistuin ihan toden teolla. Ja kun kerran on tullut tietoiseksi jostakin asiasta, siitä on vaikea päästää irti. Ennen rutiinin omainen kaupassakäynti avasi silmäni: muovia on ihan kaikkialla. Päätin, että lasteni ja toivottavasti tulevien lastenlasteni takia minun on tehtävä jotakin asialle. Päätin, että yritän elää koko syyskuun niin, että en osta yhtään muoviin pakattua leipää, vaan leivon kaiken itse ja pakkaan sen johonkin ihan muuhun kuin muoviin.

Olen leiponut pataleipää ja Sikke Sumarin rapeakuorisia sämpylöitä. Tuore leipä on maistunut hyvältä, mutta muutaman sämpylän sain sujauttaa kankaiseen sämpyläpussiin odottamaan seuraavaa ruokailua. Ompelin pussin vanhasta puuvillaisesta paitapuserostani ja huomasin vaaleansiniraidallisen kankaan sopivan mainiosti aamiaispöytään.


Olen leiponut Elovena paketista löytyvällä ohjeella sämpyläruutuja ja Hellapoliisin ohjeella saaristolaisleipää (Nauvon limppuja). Limppuja varten ompelin Linumin paksummasta puuvillakankaasta kolme leipäpussia, koska ohjeesta tulee kolme limppua ja jokainen tulee voida säilyttää tai pakastaa (kangas löytyi varastostani).


Olen leiponut ruislimppua, josta on tullut kuopuksen suosikki, ja tietysti ommellut limppuja varten suurin piirtein sopivan kokoisia leipäpusseja (puuvillainen raakakangas jäi yli eräästä toisesta projektista, nauhan olen ottanut talteen kauan sitten muistaakseni pyyheliinojen ympäriltä).


Olen jopa leiponut elämäni ensimmäiset hampurilaissämpylät (Kari Aihisen Kaappaus keittiössä -kirjan ohjeella). Niin paljon kuin mies niitä kehui, en taida enää ikinä ostaa valmiita. Aikaa keittiössä on kulunut runsaasti, mutta on hauska huomata, että olen pystynyt leipomaan muovitonta leipää jo melkein kolme viikkoa, ja aika monipuolisestikin vielä. Aikaa on mennyt myös ompelukoneen ääressä, kun leipäpusseja tarvitaan tietysti useampia - riippuen leipien muodosta ja kappalemäärästä, osa pusseista on välillä pesussa ja osa pakastimessa.


Ihan en ole onnistunut tavoitteessani tarjota pelkästään muovitonta leipää, koska A) sorruin ostamaan valmiin patongin (luulin sen olevan paperikääreessä, mutta kuinka väärässä olinkaan: se oli paperin tuntuista muovia, yäk!). Seuraavaksi aion opetella leipomaan patonkia! Ja B) merisuolassa, jota käytän usein leivonnassa, on todettu olevan ihmisen jäljiltä mikromuovia!!!!! Ahdistuneena kaikesta muovista ompelin miehen vanhoista kauluspaidoista muutaman pussin käytettäväksi hedelmä/vihannespusseina kaupassa.


Yhtään pientä pussia en aio enää ottaa, muovikasseja en onneksi ole ostanut vuosiin. En voi hävittää kaikkia muovisia kulhoja, keittiövälineitä tai pakasterasioita, mutta sitä mukaa kun ne hajoavat, hankin tilalle metallisia ja keraamisia, yhtään uutta muovista en hanki. Paluuta muoviseen leipään ei ole, vaikka kokonaan muovitonta elämää en vielä pysty aloittamaan. Aurinkoista syyskyyn jatkoa!

7.9.2017

Sukkasato

Kesään kuuluu olennaisena osana kahvin juominen ja villasukkien kutominen terassilla. Näin ajateltuna kulunut kesä oli hyvä! Minun kesääni kuuluu myös vierailu lahtelaisessa Pitsi & Palmikko -liikkeessä. Tänäkin vuonna ostin sieltä SukkaPuffa lankaa, nimenomaan sen värien vuoksi.


Ensin tein kuopukselle maailman yksinkertaisimmat sukat sinisestä (väri: midsummer). Esikoinen olisi halunnut valkoiset, mutta joutui tyytymään harmaaseen (väri: smog) valkoisilla raidoilla (joku jämäkerä Stepiä). Kummitytön sukista oli jäänyt vielä sen verran kimalteista SukkaPuffaa, että yhdistettynä valkoiseen sain vielä yhdet sukat (lahjalaatikkoon odottamaan).


Lupasin itselleni, ennenkuin ostin edellä mainitut langat, että käytän vastaavasti jotain jämiä pois. Ja kieltämättä, aika monesta sekalaisesta nöttösestä pääsin eroon harmaita sukkia kutoessani.


7veikkaa, Janne, Smart, Ville - nämä muistin ja tunnistin, mutta mukana on myös tuntemattomia lankoja. Lahjalaatikossa on nyt kivasti harmaita sukkia ja varastossa paksumpia sukkalankoja enimmäkseen enää perusväreissä: harmaata, sinistä, valkoista ja punaista.


Monet kerrat olen vannonut ja vakuuttanut, etten enää osta pätkävärjättyjä lankoja. Ja hyvin olen lupaukseni pitänyt, kunnes vuosi sitten näin Sachenmayerin Regiaa muutamalla eurolla. Tässä langassa oli mielestäni niin kauniit värit, että se oli vaan pakko ostaa, varsinkin kun kerran halvalla sai. Pidän näistäkin sukista, mutta langanlopun hyödyntäminen ei tule olemaan helppoa.


Sukkien kutominen on ihanaa, rentouttavaa puuhaa, mutta niiden päätteleminen on jotain ihan muuta. Ja minun on pakko tunnustaa, että nämä sukat ovat kaikki päättelemättä. Ja kostuttamatta. Arvatkaa, mitä minun on tehtävä viikonloppuna.....

26.8.2017

Yhden yöpuvun tarina

Ompelin esikoiselle yöpuvun.

Ihan perusyöpuku, paitsi että ei lähimainkaan. Sen tarina ulottuu parin vuoden taakse, jolloin esikoinen sai pikkuserkultaan pieneksi jääneet yöpuvun housut. Ihanat, pehmeäksi kulutetut sinivihreäruudulliset puuvillahousut. Ompelin housuille kaveriksi sinivihreän paidan esikoisen toiveiden mukaisesti.


Housut ehtivät käydä lyhyiksi, mutta esikoinen ei halunnut luopua niistä. Vein hänet Eurokankaaseen ajatuksena, että löytäisimme kangasta, josta ompelisin paidalle kaveriksi housut. Esikoinen kuitenkin tykästyi mustavalkoiseen tähtikankaaseen ja pyysi minua tekemään siitä yöpuvun housut. Kun ihmettelin, miten ne sopisivat sinivihreän paidan kanssa, hän totesi että ei mitenkään, mutta voisitko äiti tehdä mustavalkoisen paidan, niin että mulla olis kokonaan mustavalkoinen yöpuku? Tottakai, rakas.


Housujen musta ei ole läheskään niin intensiivinen kuin paidan musta, mutta se on kuulemma vaan hyvä. Siksi harmaa kuminauha vyötärölläkään ei haittaa. Minä olisin ommellut paidan vartalo-osan valkoisella ja hihat mustalla, mutta esikoinen halusi värit juuri toisin päin. Sekä paita että housut ovat erittäin reilut, mutta en missään tapauksessa saa lyhentää hihoja tai lahkeita. Paita on ommeltu Joka tyypin kaavakirja II raglan paidan kaavaa mukaillen, housut on mallattu vanhoista housuista.


Alkuperäiset ruudulliset housut tulivat totisesti tiensä päähän molempien polvien repeydyttyä kokonaan. En ruvennut korjaamaan niitä enää, revin ne pölyräteiksi.


Ja housujen vyötärökuminauha, se sai uuden elämän esikoiselle ompelemissani kalsareissa (kuvassa raidalliset, kangas jäi yli kuopuksen t-paidasta). Samaan hengenvetoon ompelin toisetkin, mutta ne liittyvät yöpuvun tarinaan vain ajankohdan perusteella.


Varsinainen ompelukierre yksien housujen takia, mutta minkäs teet kun haluat sekä tehdä lapselle mieliksi että kierrättää kaiken mahdollisimman hyvin. Nautinnollista elokuun loppua Sinulle!

10.8.2017

Pokepalloja

Kuopus pyysi minua tekemään kaverilleen synttärilahjaksi avaimenperäksi sopivan pokepallon (Kirjoitetaankohan tuo noin? Pitäisikö siinä olla heittomerkki tai väliviiva tai sekä että poké-pallo?) Tällaiset ovat kivoja pyyntöjä ja yritän niitä aina mahdollisuuksien mukaan toteuttaa.


Mieleeni tuli heti kesällä virkkaamani pöytäliinapainot, tai lähinnä niiden tekotapa. Valkoista, mustaa ja punaista BlendBamboota löytyi sopivasti laatikosta. 3mm koukku. Kellarista löytyi golf-palloja, jonka ympärille avaimenperän toteutin. Koska valkoinen pallo kuultaa läpi virkatusta pinnasta, maalasin pallot ensin puoliksi punaisella pienoismallimaalilla.


Ja jotta punainen pysyy punaisen alla, laitoin virkatun pallon pohjalle liimaa ennenkuin upotin pallon ja virkkasin ulkokuoren loppuun. Ja kyllä, tein lopulta viisi pokepallokoristetta, koska kuopus halusi yhden ja esikoinenkin halusi sellaisen ja sitten on vielä yksi kaveri, jolla on kohta synttärit ja sitten minulle tuli laskuvirhe ja yksi on nyt varastossa odottamassa....


Hauskoja pieniä juttuja, joilla saa lapset iloiseksi.


Meidän perheessä alkoi tänään taas uusi lukuvuosi. Toivon kaikille koululaisille turvallista ja iloista kouluvuotta!

3.8.2017

Virkattu Pokemon

Eräänä huhtikuisena päivänä kuopus tuli koulusta kotiin ja kysyi, voisinko kutoa hänelle Pokemonin. Eikä tietenkään mitä tahansa vaan hänen suosikkinsa, Charizardin. Vaikka synttärilahjaksi. Löysin netin syövereistä ohjeen ja sanoin, että kudotusta en tiedä mutta että jos virkattu käy niin saat sellaisen synttärilahjaksi.


Aloitin hirviön virkkaamisen hyvissä ajoin ennen synttäreitä, mutta työ jäi kesken - onneksi. Kun nyt kesällä taas jatkoin, tuli kuopus tutkailemaan ohjettani ja kävi ilmi, että minulla oli väärä muoto kyseisestä pokemonista. Monta osaa meni purkuun, joitain osia vähän sovelsin. Täältä löytyvällä ohjeella tein tämän pokemonin. Ohje on englanniksi ja siinä on mielestäni muutama virhe, mutta vähän järkeilemällä ohjeesta selviää hyvin.


Lankana käytin siskoltani aiemmin saamaa Mayflower cotton nr 8, se oli juuri sopiva oranssi tähän projektiin. Siipiin ja vatsaan ostin Hjertegarnin Cotton 8. Koukkuna 3mm, varpaissa ja sormissa 2mm. Pyrstön tulilieskat ovat Nallea ja 7Veikkaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun avasin lankaa ja harjasin sitä auki, mutta lopputulos toimii!


Silmät tein leikkaamalla valkoisesta huovasta oikean muotoisen palan ja maalaamalla ne pienoismallimaaleilla ja tekstiilitussilla. Aikamoista näpertelyä, mutta kyllä kannatti. Kuopuksen mielestä silmät onnistuivat erinomaisesti.


Kuopuksen synttärit olivat aikapäivää sitten. Lahja on vihdoin luovutettu ja se pääsi heti leikkiin mukaan. Tämä oli paljon työläämpi projekti kuin mitä ajattelin, jokainen työvaihe kesti pidempään kuin olin arvioinut ja hermo meinasi mennä useamman kerran. Kun näin kuopuksen ilmeen sanoessani Charizardin olevan valmis ja toivottaessani hänelle myöhästyneet onnittelut, oli työ kaiken sen vaivan arvoinen.


Viimeisessä kuvassa Charizard on kuopuksen kämmenellä, jotta sen kokoa pystyisi edes vähän hahmottamaan. Valmiilla otuksella on korkeutta noin 20 cm. Kuopuksen mielestä se on täydellinen, vaikka sitä ei voikaan ottaa unikaveriksi (siivissä on rautalankavahvisteet).

27.7.2017

Virkatut pöytäliinapainot

Olimme järjestämässä puutarhajuhlia ja meillä oli tarve pöytäliinapainoille. Varastossa oli sopivan värisiä lankoja, siksi halusin virkata painot.


Olin jo etsinyt rannalta kiviä, kantanut kotiin ja pessyt ne. Ajattelin virkata niiden ympärille verkon tai pussin. Liekö syy vääränmallisissa kivissä vai muuten epäuskossa valmiiseen tuotteeseen, googletin virkattuja pöytäliinapainoja. Onneksi tein niin, koska sain Nuppu home blogista mahtavan idean käyttää painoina vanhoja golf-palloja. Pidän niiden säännöllisyydestä ja pehmeästä pyöreydestä, ja niitä meiltä löytyy yllin kyllin. Kolhut ja logot jäävät kaikki piiloon virkatun kuoren alle.


Sopiva silmukkamäärä löytyi kokeilemalla ja ensimmäisissä  silmukka- ja kerrosmäärät ovat eri kuin myöhemmissä. Kukaan muu kuin minä ei kuitenkaan huomaa mitään eroa painojen välillä. Jälki on aika napakkaa ja pujotin pallon työn sisään aina kun olin vähän yli puolen välin. Loppuosan virkkasin suoraan pallon päälle. Lankana catania ja koukkuna 3mm.


Ostin Ikeasta verhoklipsejä, jotka ompelin päättelylangalla kiinni. Kun virkattu ulkokuori on tarpeeksi napakka, se kestänee käytössä venymättä. Tykkään näistä ja näitä tulee varmasti käytettyä jatkossakin!


Nyt koukulla työn alla jotain hyvin erilaista. Aurinkoista heinäkuun loppua Sinulle!

19.7.2017

Aironaulakko

Pidän soutamisesta, olen aina pitänyt. Se sopii sekä mielelleni että ruumiilleni. Soutaessa voi rentoutua, nauttia, tai purkaa kaikkea ylimääräistä painolastia. Ehkä juuri siksi minuun kolahti Country White -liikkeessä näkemäni koristemaalattu airo. En muista, oliko se Riviera Maisonin vai kenen, mutta se jäi positiivisesti alitajuntaani. Kun kesän alussa löysin mökiltämme kaksi vanhaa hyvin eriparista airoa, tiesin, että haluan tehdä niistä pojille koristemaalatut aironaulakot mökille.


Ennen kuvaa en muistanut / ehtinyt alkuhuumassa ottaa.  Toinen airoista kaipasi lähinnä pesua, toinen tarvitsi reilun hionnan, jotta kaikki hilseilevä lakka lähti pois. Jouduin lyhentämään molempia airoja 35 senttiä, mutta tarkoituksella säilytin airojen pituuseron.


Airojen koristemaalaukset ovat tarpeeksi samanlaiset mutta riittävän erilaiset. Pojat toivoivat omia nimikirjaimia lapoihin. Siihen toiveeseen oli helppo suostua, olinhan itse ajatellut kirjaimia ja numeroita. Halusin säilyttää mahdollisimman paljon kaunista, harmaantunutta puupintaa. Juuri tähän projektiin tarvitsin Juvilta pienet antiikkimessinkiset koukut.


Päädyin poraamaan airoihin reiät ja ruuvaamaan airot suoraan seinään kiinni. Joku toinen kiinnitystapa olisi ehkä ollut ammattimaisempi, mutta näin sain naulakoista riittävän tukevat eikä nuo kaksi ruuvia käytössä juurikaan erotu. Airojen alareuna on jalkalistan päällä, jotta imurointi olisi jatkossa helpompaa.


Ihanaa, taas yksi valmis projekti! Mutta ei minulta projektit kesken lopu. Laskeskelin, että minulla on 31 lanka/kangasprojektia, jotka vain odottavat tekijäänsä. Jotkut isompia, toiset pienempiä, mutta 31 ompelu/kutomistyötä kirjasin ylös. Kaikkiin 31:een on materiaalit olemassa, osa on ollut keskeneräisiä pidempään, osa on vielä kokonaan aloittamatta (lasketaanko ne silloin keskeneräisiksi???), ja lisäähän tulee jatkuvasti. Silti, otan tavoitteeksi, että vuoden loppuun mennessä tällä listalla on enintään 10 työtä. Montako työtä sinulla on listalla? Ahkeraa heinäkuun jatkoa!