31.12.2017

Myssy

Esikoinen on kulkenut koko syksyn erittäin kulahtaneessa, 100 prosenttisessa akryylipipossa, jonka hän sai muutama vuosi sitten luokkakaveriltaan lahjaksi. Pipon malli ja väritys ovat olleet hyvät, mutta materiaali ja kunto eivät. Joululahjaksi esikoinen sai pipon, tai oikeastaan pahasti keskeneräisen pipon. Itse asiassa hän sai kaksi kerää harmaata Bouton d'Or :in Evasion lankaa ja lupauksen, että kudon hänelle haluamansa mallisen pipon. Moni esiteini voisi suuttua näin keskeneräisestä lahjasta, mutta meidän pojat ovat jo tottuneet siihen.

"Pipon pitää olla löysä ja sen reuna pitää voida taittaa kaksinkerroin. Siinä ei missään tapauksessa saa olla mitään raitoja tai koristeita eikä varsinkaan tupsua. Ja sen pitää olla niin pitkä, että se roikkuu vähän takaa." Tein työtä käskettyä. Esikoinen antoi valmiille pipolle viisi kautta viisi pistettä ja laittoi pipon saman tien päähänsä. Ei todellakaan aikaa millekään höyryttämiselle. Mieluiten hän pitäisi sitä sisälläkin koko ajan.


Tyytyväinen poika tarkoittaa tietysti tyytyväistä äitiä. Paitsi että... minusta pipo on näin pidettynä  myssy. Lanka oli hankalaa kutoa. Se on hyvin löysäkierteistä ja siksi halkeili usein. Lanka on 100 prosenttista merinovillaa, mutta pinta on silti nihkeän tuntuinen, ei ollenkaan niin pehmeää ja mukavaa kuin merinolta odotin. Mutta kuten totesin, poika on erittäin tyytyväinen.


Vuoden viimeinen päivä, viimeiset tunnit. Olisi hyvä aika käydä läpi kulunutta vuotta, raportoida tehtyjä ja tekemättömiä töitä, mutta mieluummin sanon vain

ONNELLISTA JA RAUHALLISTA 
UUTTA VUOTTA 2018!!! 

23.12.2017

Aaton aattona

Aaton aatto. Yksi yö jouluun. Lapset ovat jo selvästi jännittyneitä huomisesta jouluaatosta. Itselläni on työn alla ja mielessä yksi jos toinenkin to do -lista. Aaton aatto illan rauhaan, siihen ihanaan hetkeen jolloin viimeinenkin lahja on paketoitu, lapset nukkumassa ja saa nauttia glögiä miehen kanssa, on vielä matkaa.

Monen monta joulutervehdystä on jo toimitettu. Saimme kutsun tuttavaperheen luokse glögeille. Perhe on rakentanut harmaata mökkiä pari vuotta, joten tein heille harmaat villasukat. Saajat olivat erittäin otettuja lahjasta, mikä lämmitti kutojan mieltä kovasti.


Kuopuksen valmentajatkin saivat villasukat - seuran väreissä, kuinkas muutenkaan. Valmentajat ovat kaikki nuoria, joten vähän jännittää, millaisen vastaanoton sukat ovat saaneet.


Lasten opettajat saivat saaristolaisleipää pakattuna punaisista kankaista ompelemiini leipäpusseihin.


Naapurin iäkäs pariskunta sai hekin oman tuoreen leipänsä pienen tonttupojan kera. Lahja oli erittäin mieluinen.


Pikkusisko oli ihastellut kaupassa Lexingtonin kudottua tyynyä. Tyynyssä oli teksti HOLIDAY, a-kirjain oli kuusen muotoinen. Hinta oli kuitenkin niin kova, että tyyny oli jäänyt kauppaan. Niinpä minä tein pikkusiskolle oman näkemykseni mukaisen loma-tyynyn. Tämä on ommeltu applikoimalla kirjaimet huopakankaalle. Tyynystä tuli mielestäni kiva. Itse asiassa niin kiva, että voisin tehdä samanlaisen meillekin, kunhan ehdin. 



Ehkä tyynyn olemassaolo muistuttaisi minuakin siitä, että joulu tulee joka tapauksessa. Kaikki se, mikä on tekemättä, on luultavasti vain minun mielessä, kukaan muu ei sitä huomaa. On aika nauttia joulusta ja unohtaa kaikki hössötys. On aika toivottaa

TUNNELMALLISTA JOULUA!!!


8.12.2017

Virkattu Haisku

Haisku (englanniksi Niffler) on musta, karvainen ja pitkäkuonoinen olento, joka on kiinnostunut kaikesta, mikä kiiltää. Sellaista yritin tehdä, en vain ole varma, miten onnistuin.


Ohjeena käytin the Qwerty Prophecy sivustolta löytyvää ohjetta. "Ohje" on mielestäni enemmänkin suuntaviivat siitä, miten otusta voi työstää, kuin varsinainen ohje, mutta sitä soveltamalla sain tämän tyypin tehtyä. Lankana käytin varastosta löytyvää Novitan Bambua ja Tenneseetä. Pään karvat ovat jotain tuntematonta mustaa villalankaa (ehkä Nallea).


Kimaltelevat esineet ovat niinikään omista varastoista. Koruja, joita olen joskus laittanut sivuun ajatuksena toimittaa ne jollekin romukorun ostajalle. Nyt ne pääsivät parempaan käyttöön!


Haisku on ensimmäinen valmistunut joululahja tälle vuodelle. Se lähtee kummipojalle Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kirjan kaverina. Tunnettehan te minut - jotain ostettua, jotain itse tehtyä, hih.

Iloa ja nautintoa joulun valmisteluihin!

3.12.2017

Rohkelikko ja Korpinkynsi kaulaliinat - PoA

Monta vuotta kuopuksen lempiväri oli vihreä ja siksi hän piti eniten Luihuisen tuvasta. Kun hänen lempivärinsä vaihtui siniseen, hän alkoi pitää Korpinkynnestä enemmän. Mielestäni hän on enemmän Korpinkynsi-tyyppiä, joten tarjouduin kutomaan hänelle uuden Tylypahka kaulaliinan Korpinkynnen väreissä.
 

Luihuisen kaulaliina oli kudottu tasapaksuilla raidoilla ja sellaiset huivit oli käytössä kahdessa ensimmäisessä Harry Potterissa. Azkabanin Vanki ja sitä seuraavissa osissa raidoitus muuttuu värien pysyessä samoina. Mielestäni nuo kaksi ohutta raitaa sopivat isommille koululaisille, siksi päätin samaan hengenvetoon kutoa esikoiselle päivitetyn Rohkelikko kaulaliinan.


Kuvien värit eivät tee oikeutta kaulaliinoille. Ulkona on liian harmaata ja keinovalo tylsyttää värit, joten toivon teidän uskovan kun sanon, että näissä on hyvät värit. Molemmat kaulaliinat kudoin Gjestalin Maija-langasta. Rohkelikko PoA :ssa punaisen sävy 237 ja keltaisen sävy 218. Korpinkynsi PoA :ssa sinisen sävy 225 ja harmaan sävy 203. Merkit on hankittu Harry Potter Studiolta.


Huivit ovat olleet työn alla yli vuoden. Tuon vuoden aikana pojat ovat tehneet selväksi, että eivät tule käyttämään Harry Potter kaulaliinoja. Ehkä minä halusin tehdä nämä enemmän kuin mitä he toivoivat niitä. Jälkiviisaus on aina kovin helppoa, ehkä näitä ei olisi tarvinnut tehdä alun alkaenkaan. Mutta en voi sille mitään, mielestäni Harry Potterin tupavärit ja niistä tehdyt kaulaliinat ja villapaidat ovat vaan uskomattoman ihania. 

Nämä jäävät kuitenkin meillä tarpeettomiksi. Jos joku on kiinnostunut ostamaan Harry Potter kaulaliinan, niin nämä ovat molemmat myynnissä. Minulle voi laittaa viestiä osoitteeseen variksenvillat (ät) gmail (piste) com. Nautinnollista adventin aikaa!

21.11.2017

Sillisalaatti-peitto

Keväällä aloin kutomaan tilkkuja langanjämistä. Jatkoin sellaisilla langoilla, joita en uskonut enää käyttäväni. Kudoin kesällä ja syksyllä. Käytin siskon minulle lahjoittamia lankoja. Aivotonta ainaoikein neuletta on kiva kutoa, kun kädet tarvitsevat tekemistä ja pää lepoa.


Tilkkupino on odottanut päättelemistä ja yhdistämistä koko syksyn. Joulun lähestyessä halusin siivota kasan pois ja tehdä kynttilöille tilaa. Ryhdistäydyin. Päättelin kaikki langanpäät ja virkkasin peiton kasaan. 


Peitto ei ole missään tapauksessa kaunis. Se on riemunkirjava sillisalaatti eivätkä saumat kestä lähempää tarkastelua, mutta peitto on paksu ja lämmin ja täydellä tunteella hyvässä tarkoituksessa tehty.


Tämän tilkkupeiton lahjoitan SPR:lle toimitettavaksi eteenpäin jollekin pikkuiselle. Mukava jouluinen tunne valtasi mieleni, kun sain peiton valmiiksi.

10.11.2017

Räsymattokynttilät

Olen ihaillut netissä muiden kynttilöiden jämistä tekemiä kynttilöitä. Olen kerännyt kaikki meidän jämät talteen ja suunnitellut tekeväni kynttilöitä, mutta aina se on jäänyt. Pringles-purkitkin ovat olleet valmiina, mutta milloin on aika loppunut kesken, milloin joku ohjeessa on mietityttänyt, milloin mitäkin. Nyt vihdoin hain Sinellistä paksua sydänlankaa ja tein omat räsymattokynttiläni!


Värit eivät ole niin tasapainoiset kuin mitä mielessäni kuvittelin, mutta silti tykkään näistä! Joissakin raidoissa olin liian hätäinen ja värit sekoittuivat toisiinsa sulaessaan. Ala- ja yläosa eivät ole ihan samaa sarjaa keskenään, mutta ei haittaa, näissä on sellaista rosoisuutta ja suunnittelemattomuutta, mistä tykkään.


Olin innoissani näiden tekemisestä, kun olin kerran päässyt vauhtiin. Jännitys kasvoi raita raidalta, kun keskeneräistä työtä ei voinut kurkkia. Olisin tietysti voinut tehdä vain yhden korkean kynttilän, mutta kaksi matalaakin on hyvä.


Kuvittelin näistä tulevan hyvin jouluiset, kun mukana oli punaisten kruunukynttilöiden jämiä, mutta niistä tulikin täydelliset ruska-ajan kynttilät. Eniten häiritsee kynttilän aluslautanen, mikä olisi selvästi tarvinnut pesun ennen kuvausta....


Näitä teen varmasti toistekin. Mukavaa puhaa, jonka voisi ottaa osaksi jouluvalmisteluperinteiä. Osaankohan jatkossa ostaa kynttilöitä sen värisinä kuin haluan, vai rupeankohan alitajuntaisesti miettimään seuraavan räsymaton raidoitusta.


Kuusi viikkoa jouluun. Tänään juomme vuoden ensimmäiset glögit, piparakkutaikina odottaa pakastimessa leipureita. Touhukasta viikonloppua!

31.10.2017

Pyörryttää

Otsikon mukaisesti melkein pyörryttää. Ei siksi, että olisin tehnyt niin paljon käsitöitä, päinvastoin, liian vähäinen puikkojen kilkutus pistää pään pyörälle. Kudoin itselleni lapaset Klompelompe Neuleita koko perheelle kirjan Ulla-lapasten ohjetta mukaillen. Lankana Sandnes Garnin Alpakka.


Kirja on mielestäni ihana! Mutta mutta, kirjan pitäisi olla koko perheelle - missä ovat koot teineille? Aikuisille, vauvoille ja lapsille 12 ikävuoteen asti on kaikille jotakin, mutta entä teinit ja nuoret? Haluaisin kutoa itselleni jonkun Klompelompen villatakeista, mutta en uskalla edes haaveilla aloittamisesta, ennenkuin nyt puikoilla oleva on valmis. Ja toisaalta, kuinka monta villatakkia yksi ihminen tarvitsee.

 
Toiset lapaset, erittäin peruslapaset kiilapeukalolla, kudoin jämälangoista lahjoitettavaksi jollekin kodittomalle Asunnottomien yönä.


Joulumyyjäisiä silmällä pitäen virkkasin Robert -poron. Lankana Bogerudin alpakka ja lapasista ylijäänyt Sandnes Garnin alpakka. Aika veikeä kaveri kaulaliinoineen, minun mielestäni.


Huomenna alkaa marraskuu eli ihan oikeasti saa alkaa odottaa ja valmistella joulua. Tottakai olen polttanut jo kynttilöitä ja nauttinut niiden valosta, mutta ensimmäiset glögit ovat vielä juomatta. Pyörryttää tämä ajan kuluminen! Vasta muutama joululahja on mietittynä, valmiina ei ensimmäistäkään. Kävin Snurresta ostamassa lankaa lahjoja ajatellen, Madelinetoshia ja Lamanan Bergamoa. Ihania lankoja, kauniita värejä, mutta silti, kotona minua alkoi pyörryttää omat valintani.

Kesällä alkaneen muovittomaan elämään pyrkimisen ohella olen alkanut ajatella kuluttamista, ekologisuutta ja jätteiden tuottamista ihan eri tavalla kuin aiemmin. Hyvä päätös yhtäällä voi olla huono toisaalla, tietoa on aivan liian vähän ja välillä hankalasti saatavilla. Kotimaisena markkinoitu tuote voi olla alunperin tuotettu jossain ihan muualla ja vaikka vain värjätty Suomessa. Pyörryttää kuunnella jatkuvasti huonoja uutisia maapallon tilasta ja uusista kyseenalaisista ennätyksistä.

Ihanat langat voivat olla "hinta" minun mielenterveydestäni, mutta onko se riittävä syy ostaa lankaa, joka on kasvatettu Etelä-Afrikassa, kuljetettu sieltä Texasiin värjättäväksi ja sitten taas rahdattu valtameren yli Suomeen kudottavaksi. Olen pää pyörällä yrittänyt lukea ekologisista langoista, mutta asia ei ole mitenkään yksiselitteisen helposta puhumattakaan. En voi luvata hankkivani jatkossa vain purkulankoja kirpputoreilta tai suomenlampaan villaa, mutta voin perehtyä asiaan enemmän ja yrittää valita jatkossa kokonaisuutena ajatellen ekologisempia lankoja.


Matkalla kohti muovitonta elämää päätin, että en enää osta paperiservettejä. Meillä on niitä valmiina ihan reilusti ja aion käyttää ne kaikki pois, mutta uusia en osta. Tiedän, että servietit voi laittaa biojätteeseen, mutta kun ne on aina pakattu muovikääreeseen. Siksi ostin valkoista pellavaa Eurokankaasta ja kivipestyä harmaata pellavaa Olivasta ja ompelin niistä kankaiset servietit.
 

Valkoinen pellava on luonnonvalkoista ja jouduin ostamaan siihen ompelulankaa. Kotona vasta tajusin, että se on polyesterilankaa ja se on muovirullan ympärillä. Tuli ikävä vanhoja, kauniita puisia lankarullia. Pää pyörällä yritin etsiä netistä lankaa, joka myytäisiin puisen lankarullan ympärillä, mutta sellaista en löytänyt. Tyhjiä lankarullia kyllä myydään. Gütermannin sivuilta löysin jutun kierrätetyistä juomapulloista tehdystä langasta. Muovia edelleen, mutta ainakin kierrätettyä. Sellaista en ole vielä kaupoissa nähnyt, mutta ehkä en ole vain osannut etsiä.

Pyörryttää, mutta haluan jatkaa matkallani kohti muovitonta, ekologista elämää käsitöistä ja niiden tekemisestä nauttien.

2.10.2017

Risteyksessä

Tuntuu, kuin olisin risteyksessä. Kesä on mennyt ja joulu sekä talvi vasta edessä. Syksy on kauneimmillaan. En ole osannut päästää kesästä irti, nautin t-paidoista, jotka ompelin itselleni Joka tyypin kaavakirjan ohjeilla. Etummainen on Paapiin kangasta ja takimmainen Eurokankaan perustrikoota. Perusvaatteita, joiden mitoitus sopii minun vartalolleni. Nämä ovat jatkuvassa käytössä.


Vaikka yritän pitää kesästä kiinni, harhailee mieli jo "risteyksen" yli jouluun. Olen aloittanut valmistautumisen joulumarkkinoille ja kutonut pikkuruisia sukkia tontuille.


Joulu mielessä olen tehnyt ensimmäisen koeversion laku fudgesta. Reseptinä tämä, mutta koska mielestäni lakufudgen pitää olla mustaa, lisäsin elintarvikeväriä. Aika runsaasti. Nämä olivat ihania ja on aivan varmaa, että teen toistekin. Ehkä jo hyvissä ajoin ennen joulua.


Risteyksessä kuuluu vilkuilla oikealle ja vasemmalle. Tilaustyönä verhoilin kaksi nojatuolia. Nautin muiden huonekalujen verhoilusta, silloin pääsee käyttämään materiaaleja, mitä ei ehkä itse tulisi valinneeksi. Ja kyllä silmä ja mieli lepää, kun näkee, millaisen uuden elämän vanha kaluste saa.


Itselleni vielä muistiin ennen-kuva tuolista.


Olen tehnyt paljon käsitöitä, vaikka blogissa onkin ollut hiljaista. En ole tietoisesti vähentänyt tai harventanut päivitystahtia, mutta myönnän välillä miettineeni koko blogin lopettamista, koska tuntuu, että en pääse risteyksestä eteenpäin. Junnaan paikallani, toistan samoja vanhoja malleja, villasukkia perusohjeella, pipoja kutakuinkin samalla mallilla. Tottakai pidän edelleen käsitöistä ja tuntuu hyvälle saada jotakin valmiiksi, mutta nautinto tekemisestä on jotenkin laimentunut.


Odotan uutta inspiraatiota, etsin sitä neulekirjoista, yritän tavoittaa sen lankakaupassa. Innostus, hoi, missä olet!!!

17.9.2017

Muovitonta leipää

Luin kesällä useamman artikkelin muovin haitallisuudesta ja vahingollisuudesta, niin ihmisille kuin luonnollekin. Ahdistuin ihan toden teolla. Ja kun kerran on tullut tietoiseksi jostakin asiasta, siitä on vaikea päästää irti. Ennen rutiinin omainen kaupassakäynti avasi silmäni: muovia on ihan kaikkialla. Päätin, että lasteni ja toivottavasti tulevien lastenlasteni takia minun on tehtävä jotakin asialle. Päätin, että yritän elää koko syyskuun niin, että en osta yhtään muoviin pakattua leipää, vaan leivon kaiken itse ja pakkaan sen johonkin ihan muuhun kuin muoviin.

Olen leiponut pataleipää ja Sikke Sumarin rapeakuorisia sämpylöitä. Tuore leipä on maistunut hyvältä, mutta muutaman sämpylän sain sujauttaa kankaiseen sämpyläpussiin odottamaan seuraavaa ruokailua. Ompelin pussin vanhasta puuvillaisesta paitapuserostani ja huomasin vaaleansiniraidallisen kankaan sopivan mainiosti aamiaispöytään.


Olen leiponut Elovena paketista löytyvällä ohjeella sämpyläruutuja ja Hellapoliisin ohjeella saaristolaisleipää (Nauvon limppuja). Limppuja varten ompelin Linumin paksummasta puuvillakankaasta kolme leipäpussia, koska ohjeesta tulee kolme limppua ja jokainen tulee voida säilyttää tai pakastaa (kangas löytyi varastostani).


Olen leiponut ruislimppua, josta on tullut kuopuksen suosikki, ja tietysti ommellut limppuja varten suurin piirtein sopivan kokoisia leipäpusseja (puuvillainen raakakangas jäi yli eräästä toisesta projektista, nauhan olen ottanut talteen kauan sitten muistaakseni pyyheliinojen ympäriltä).


Olen jopa leiponut elämäni ensimmäiset hampurilaissämpylät (Kari Aihisen Kaappaus keittiössä -kirjan ohjeella). Niin paljon kuin mies niitä kehui, en taida enää ikinä ostaa valmiita. Aikaa keittiössä on kulunut runsaasti, mutta on hauska huomata, että olen pystynyt leipomaan muovitonta leipää jo melkein kolme viikkoa, ja aika monipuolisestikin vielä. Aikaa on mennyt myös ompelukoneen ääressä, kun leipäpusseja tarvitaan tietysti useampia - riippuen leipien muodosta ja kappalemäärästä, osa pusseista on välillä pesussa ja osa pakastimessa.


Ihan en ole onnistunut tavoitteessani tarjota pelkästään muovitonta leipää, koska A) sorruin ostamaan valmiin patongin (luulin sen olevan paperikääreessä, mutta kuinka väärässä olinkaan: se oli paperin tuntuista muovia, yäk!). Seuraavaksi aion opetella leipomaan patonkia! Ja B) merisuolassa, jota käytän usein leivonnassa, on todettu olevan ihmisen jäljiltä mikromuovia!!!!! Ahdistuneena kaikesta muovista ompelin miehen vanhoista kauluspaidoista muutaman pussin käytettäväksi hedelmä/vihannespusseina kaupassa.


Yhtään pientä pussia en aio enää ottaa, muovikasseja en onneksi ole ostanut vuosiin. En voi hävittää kaikkia muovisia kulhoja, keittiövälineitä tai pakasterasioita, mutta sitä mukaa kun ne hajoavat, hankin tilalle metallisia ja keraamisia, yhtään uutta muovista en hanki. Paluuta muoviseen leipään ei ole, vaikka kokonaan muovitonta elämää en vielä pysty aloittamaan. Aurinkoista syyskyyn jatkoa!

7.9.2017

Sukkasato

Kesään kuuluu olennaisena osana kahvin juominen ja villasukkien kutominen terassilla. Näin ajateltuna kulunut kesä oli hyvä! Minun kesääni kuuluu myös vierailu lahtelaisessa Pitsi & Palmikko -liikkeessä. Tänäkin vuonna ostin sieltä SukkaPuffa lankaa, nimenomaan sen värien vuoksi.


Ensin tein kuopukselle maailman yksinkertaisimmat sukat sinisestä (väri: midsummer). Esikoinen olisi halunnut valkoiset, mutta joutui tyytymään harmaaseen (väri: smog) valkoisilla raidoilla (joku jämäkerä Stepiä). Kummitytön sukista oli jäänyt vielä sen verran kimalteista SukkaPuffaa, että yhdistettynä valkoiseen sain vielä yhdet sukat (lahjalaatikkoon odottamaan).


Lupasin itselleni, ennenkuin ostin edellä mainitut langat, että käytän vastaavasti jotain jämiä pois. Ja kieltämättä, aika monesta sekalaisesta nöttösestä pääsin eroon harmaita sukkia kutoessani.


7veikkaa, Janne, Smart, Ville - nämä muistin ja tunnistin, mutta mukana on myös tuntemattomia lankoja. Lahjalaatikossa on nyt kivasti harmaita sukkia ja varastossa paksumpia sukkalankoja enimmäkseen enää perusväreissä: harmaata, sinistä, valkoista ja punaista.


Monet kerrat olen vannonut ja vakuuttanut, etten enää osta pätkävärjättyjä lankoja. Ja hyvin olen lupaukseni pitänyt, kunnes vuosi sitten näin Sachenmayerin Regiaa muutamalla eurolla. Tässä langassa oli mielestäni niin kauniit värit, että se oli vaan pakko ostaa, varsinkin kun kerran halvalla sai. Pidän näistäkin sukista, mutta langanlopun hyödyntäminen ei tule olemaan helppoa.


Sukkien kutominen on ihanaa, rentouttavaa puuhaa, mutta niiden päätteleminen on jotain ihan muuta. Ja minun on pakko tunnustaa, että nämä sukat ovat kaikki päättelemättä. Ja kostuttamatta. Arvatkaa, mitä minun on tehtävä viikonloppuna.....

26.8.2017

Yhden yöpuvun tarina

Ompelin esikoiselle yöpuvun.

Ihan perusyöpuku, paitsi että ei lähimainkaan. Sen tarina ulottuu parin vuoden taakse, jolloin esikoinen sai pikkuserkultaan pieneksi jääneet yöpuvun housut. Ihanat, pehmeäksi kulutetut sinivihreäruudulliset puuvillahousut. Ompelin housuille kaveriksi sinivihreän paidan esikoisen toiveiden mukaisesti.


Housut ehtivät käydä lyhyiksi, mutta esikoinen ei halunnut luopua niistä. Vein hänet Eurokankaaseen ajatuksena, että löytäisimme kangasta, josta ompelisin paidalle kaveriksi housut. Esikoinen kuitenkin tykästyi mustavalkoiseen tähtikankaaseen ja pyysi minua tekemään siitä yöpuvun housut. Kun ihmettelin, miten ne sopisivat sinivihreän paidan kanssa, hän totesi että ei mitenkään, mutta voisitko äiti tehdä mustavalkoisen paidan, niin että mulla olis kokonaan mustavalkoinen yöpuku? Tottakai, rakas.


Housujen musta ei ole läheskään niin intensiivinen kuin paidan musta, mutta se on kuulemma vaan hyvä. Siksi harmaa kuminauha vyötärölläkään ei haittaa. Minä olisin ommellut paidan vartalo-osan valkoisella ja hihat mustalla, mutta esikoinen halusi värit juuri toisin päin. Sekä paita että housut ovat erittäin reilut, mutta en missään tapauksessa saa lyhentää hihoja tai lahkeita. Paita on ommeltu Joka tyypin kaavakirja II raglan paidan kaavaa mukaillen, housut on mallattu vanhoista housuista.


Alkuperäiset ruudulliset housut tulivat totisesti tiensä päähän molempien polvien repeydyttyä kokonaan. En ruvennut korjaamaan niitä enää, revin ne pölyräteiksi.


Ja housujen vyötärökuminauha, se sai uuden elämän esikoiselle ompelemissani kalsareissa (kuvassa raidalliset, kangas jäi yli kuopuksen t-paidasta). Samaan hengenvetoon ompelin toisetkin, mutta ne liittyvät yöpuvun tarinaan vain ajankohdan perusteella.


Varsinainen ompelukierre yksien housujen takia, mutta minkäs teet kun haluat sekä tehdä lapselle mieliksi että kierrättää kaiken mahdollisimman hyvin. Nautinnollista elokuun loppua Sinulle!

10.8.2017

Pokepalloja

Kuopus pyysi minua tekemään kaverilleen synttärilahjaksi avaimenperäksi sopivan pokepallon (Kirjoitetaankohan tuo noin? Pitäisikö siinä olla heittomerkki tai väliviiva tai sekä että poké-pallo?) Tällaiset ovat kivoja pyyntöjä ja yritän niitä aina mahdollisuuksien mukaan toteuttaa.


Mieleeni tuli heti kesällä virkkaamani pöytäliinapainot, tai lähinnä niiden tekotapa. Valkoista, mustaa ja punaista BlendBamboota löytyi sopivasti laatikosta. 3mm koukku. Kellarista löytyi golf-palloja, jonka ympärille avaimenperän toteutin. Koska valkoinen pallo kuultaa läpi virkatusta pinnasta, maalasin pallot ensin puoliksi punaisella pienoismallimaalilla.


Ja jotta punainen pysyy punaisen alla, laitoin virkatun pallon pohjalle liimaa ennenkuin upotin pallon ja virkkasin ulkokuoren loppuun. Ja kyllä, tein lopulta viisi pokepallokoristetta, koska kuopus halusi yhden ja esikoinenkin halusi sellaisen ja sitten on vielä yksi kaveri, jolla on kohta synttärit ja sitten minulle tuli laskuvirhe ja yksi on nyt varastossa odottamassa....


Hauskoja pieniä juttuja, joilla saa lapset iloiseksi.


Meidän perheessä alkoi tänään taas uusi lukuvuosi. Toivon kaikille koululaisille turvallista ja iloista kouluvuotta!