17.9.2017

Muovitonta leipää

Luin kesällä useamman artikkelin muovin haitallisuudesta ja vahingollisuudesta, niin ihmisille kuin luonnollekin. Ahdistuin ihan toden teolla. Ja kun kerran on tullut tietoiseksi jostakin asiasta, siitä on vaikea päästää irti. Ennen rutiinin omainen kaupassakäynti avasi silmäni: muovia on ihan kaikkialla. Päätin, että lasteni ja toivottavasti tulevien lastenlasteni takia minun on tehtävä jotakin asialle. Päätin, että yritän elää koko syyskuun niin, että en osta yhtään muoviin pakattua leipää, vaan leivon kaiken itse ja pakkaan sen johonkin ihan muuhun kuin muoviin.

Olen leiponut pataleipää ja Sikke Sumarin rapeakuorisia sämpylöitä. Tuore leipä on maistunut hyvältä, mutta muutaman sämpylän sain sujauttaa kankaiseen sämpyläpussiin odottamaan seuraavaa ruokailua. Ompelin pussin vanhasta puuvillaisesta paitapuserostani ja huomasin vaaleansiniraidallisen kankaan sopivan mainiosti aamiaispöytään.


Olen leiponut Elovena paketista löytyvällä ohjeella sämpyläruutuja ja Hellapoliisin ohjeella saaristolaisleipää (Nauvon limppuja). Limppuja varten ompelin Linumin paksummasta puuvillakankaasta kolme leipäpussia, koska ohjeesta tulee kolme limppua ja jokainen tulee voida säilyttää tai pakastaa (kangas löytyi varastostani).


Olen leiponut ruislimppua, josta on tullut kuopuksen suosikki, ja tietysti ommellut limppuja varten suurin piirtein sopivan kokoisia leipäpusseja (puuvillainen raakakangas jäi yli eräästä toisesta projektista, nauhan olen ottanut talteen kauan sitten muistaakseni pyyheliinojen ympäriltä).


Olen jopa leiponut elämäni ensimmäiset hampurilaissämpylät (Kari Aihisen Kaappaus keittiössä -kirjan ohjeella). Niin paljon kuin mies niitä kehui, en taida enää ikinä ostaa valmiita. Aikaa keittiössä on kulunut runsaasti, mutta on hauska huomata, että olen pystynyt leipomaan muovitonta leipää jo melkein kolme viikkoa, ja aika monipuolisestikin vielä. Aikaa on mennyt myös ompelukoneen ääressä, kun leipäpusseja tarvitaan tietysti useampia - riippuen leipien muodosta ja kappalemäärästä, osa pusseista on välillä pesussa ja osa pakastimessa.


Ihan en ole onnistunut tavoitteessani tarjota pelkästään muovitonta leipää, koska A) sorruin ostamaan valmiin patongin (luulin sen olevan paperikääreessä, mutta kuinka väärässä olinkaan: se oli paperin tuntuista muovia, yäk!). Seuraavaksi aion opetella leipomaan patonkia! Ja B) merisuolassa, jota käytän usein leivonnassa, on todettu olevan ihmisen jäljiltä mikromuovia!!!!! Ahdistuneena kaikesta muovista ompelin miehen vanhoista kauluspaidoista muutaman pussin käytettäväksi hedelmä/vihannespusseina kaupassa.


Yhtään pientä pussia en aio enää ottaa, muovikasseja en onneksi ole ostanut vuosiin. En voi hävittää kaikkia muovisia kulhoja, keittiövälineitä tai pakasterasioita, mutta sitä mukaa kun ne hajoavat, hankin tilalle metallisia ja keraamisia, yhtään uutta muovista en hanki. Paluuta muoviseen leipään ei ole, vaikka kokonaan muovitonta elämää en vielä pysty aloittamaan. Aurinkoista syyskyyn jatkoa!

7.9.2017

Sukkasato

Kesään kuuluu olennaisena osana kahvin juominen ja villasukkien kutominen terassilla. Näin ajateltuna kulunut kesä oli hyvä! Minun kesääni kuuluu myös vierailu lahtelaisessa Pitsi & Palmikko -liikkeessä. Tänäkin vuonna ostin sieltä SukkaPuffa lankaa, nimenomaan sen värien vuoksi.


Ensin tein kuopukselle maailman yksinkertaisimmat sukat sinisestä (väri: midsummer). Esikoinen olisi halunnut valkoiset, mutta joutui tyytymään harmaaseen (väri: smog) valkoisilla raidoilla (joku jämäkerä Stepiä). Kummitytön sukista oli jäänyt vielä sen verran kimalteista SukkaPuffaa, että yhdistettynä valkoiseen sain vielä yhdet sukat (lahjalaatikkoon odottamaan).


Lupasin itselleni, ennenkuin ostin edellä mainitut langat, että käytän vastaavasti jotain jämiä pois. Ja kieltämättä, aika monesta sekalaisesta nöttösestä pääsin eroon harmaita sukkia kutoessani.


7veikkaa, Janne, Smart, Ville - nämä muistin ja tunnistin, mutta mukana on myös tuntemattomia lankoja. Lahjalaatikossa on nyt kivasti harmaita sukkia ja varastossa paksumpia sukkalankoja enimmäkseen enää perusväreissä: harmaata, sinistä, valkoista ja punaista.


Monet kerrat olen vannonut ja vakuuttanut, etten enää osta pätkävärjättyjä lankoja. Ja hyvin olen lupaukseni pitänyt, kunnes vuosi sitten näin Sachenmayerin Regiaa muutamalla eurolla. Tässä langassa oli mielestäni niin kauniit värit, että se oli vaan pakko ostaa, varsinkin kun kerran halvalla sai. Pidän näistäkin sukista, mutta langanlopun hyödyntäminen ei tule olemaan helppoa.


Sukkien kutominen on ihanaa, rentouttavaa puuhaa, mutta niiden päätteleminen on jotain ihan muuta. Ja minun on pakko tunnustaa, että nämä sukat ovat kaikki päättelemättä. Ja kostuttamatta. Arvatkaa, mitä minun on tehtävä viikonloppuna.....

26.8.2017

Yhden yöpuvun tarina

Ompelin esikoiselle yöpuvun.

Ihan perusyöpuku, paitsi että ei lähimainkaan. Sen tarina ulottuu parin vuoden taakse, jolloin esikoinen sai pikkuserkultaan pieneksi jääneet yöpuvun housut. Ihanat, pehmeäksi kulutetut sinivihreäruudulliset puuvillahousut. Ompelin housuille kaveriksi sinivihreän paidan esikoisen toiveiden mukaisesti.


Housut ehtivät käydä lyhyiksi, mutta esikoinen ei halunnut luopua niistä. Vein hänet Eurokankaaseen ajatuksena, että löytäisimme kangasta, josta ompelisin paidalle kaveriksi housut. Esikoinen kuitenkin tykästyi mustavalkoiseen tähtikankaaseen ja pyysi minua tekemään siitä yöpuvun housut. Kun ihmettelin, miten ne sopisivat sinivihreän paidan kanssa, hän totesi että ei mitenkään, mutta voisitko äiti tehdä mustavalkoisen paidan, niin että mulla olis kokonaan mustavalkoinen yöpuku? Tottakai, rakas.


Housujen musta ei ole läheskään niin intensiivinen kuin paidan musta, mutta se on kuulemma vaan hyvä. Siksi harmaa kuminauha vyötärölläkään ei haittaa. Minä olisin ommellut paidan vartalo-osan valkoisella ja hihat mustalla, mutta esikoinen halusi värit juuri toisin päin. Sekä paita että housut ovat erittäin reilut, mutta en missään tapauksessa saa lyhentää hihoja tai lahkeita. Paita on ommeltu Joka tyypin kaavakirja II raglan paidan kaavaa mukaillen, housut on mallattu vanhoista housuista.


Alkuperäiset ruudulliset housut tulivat totisesti tiensä päähän molempien polvien repeydyttyä kokonaan. En ruvennut korjaamaan niitä enää, revin ne pölyräteiksi.


Ja housujen vyötärökuminauha, se sai uuden elämän esikoiselle ompelemissani kalsareissa (kuvassa raidalliset, kangas jäi yli kuopuksen t-paidasta). Samaan hengenvetoon ompelin toisetkin, mutta ne liittyvät yöpuvun tarinaan vain ajankohdan perusteella.


Varsinainen ompelukierre yksien housujen takia, mutta minkäs teet kun haluat sekä tehdä lapselle mieliksi että kierrättää kaiken mahdollisimman hyvin. Nautinnollista elokuun loppua Sinulle!

10.8.2017

Pokepalloja

Kuopus pyysi minua tekemään kaverilleen synttärilahjaksi avaimenperäksi sopivan pokepallon (Kirjoitetaankohan tuo noin? Pitäisikö siinä olla heittomerkki tai väliviiva tai sekä että poké-pallo?) Tällaiset ovat kivoja pyyntöjä ja yritän niitä aina mahdollisuuksien mukaan toteuttaa.


Mieleeni tuli heti kesällä virkkaamani pöytäliinapainot, tai lähinnä niiden tekotapa. Valkoista, mustaa ja punaista BlendBamboota löytyi sopivasti laatikosta. 3mm koukku. Kellarista löytyi golf-palloja, jonka ympärille avaimenperän toteutin. Koska valkoinen pallo kuultaa läpi virkatusta pinnasta, maalasin pallot ensin puoliksi punaisella pienoismallimaalilla.


Ja jotta punainen pysyy punaisen alla, laitoin virkatun pallon pohjalle liimaa ennenkuin upotin pallon ja virkkasin ulkokuoren loppuun. Ja kyllä, tein lopulta viisi pokepallokoristetta, koska kuopus halusi yhden ja esikoinenkin halusi sellaisen ja sitten on vielä yksi kaveri, jolla on kohta synttärit ja sitten minulle tuli laskuvirhe ja yksi on nyt varastossa odottamassa....


Hauskoja pieniä juttuja, joilla saa lapset iloiseksi.


Meidän perheessä alkoi tänään taas uusi lukuvuosi. Toivon kaikille koululaisille turvallista ja iloista kouluvuotta!

3.8.2017

Virkattu Pokemon

Eräänä huhtikuisena päivänä kuopus tuli koulusta kotiin ja kysyi, voisinko kutoa hänelle Pokemonin. Eikä tietenkään mitä tahansa vaan hänen suosikkinsa, Charizardin. Vaikka synttärilahjaksi. Löysin netin syövereistä ohjeen ja sanoin, että kudotusta en tiedä mutta että jos virkattu käy niin saat sellaisen synttärilahjaksi.


Aloitin hirviön virkkaamisen hyvissä ajoin ennen synttäreitä, mutta työ jäi kesken - onneksi. Kun nyt kesällä taas jatkoin, tuli kuopus tutkailemaan ohjettani ja kävi ilmi, että minulla oli väärä muoto kyseisestä pokemonista. Monta osaa meni purkuun, joitain osia vähän sovelsin. Täältä löytyvällä ohjeella tein tämän pokemonin. Ohje on englanniksi ja siinä on mielestäni muutama virhe, mutta vähän järkeilemällä ohjeesta selviää hyvin.


Lankana käytin siskoltani aiemmin saamaa Mayflower cotton nr 8, se oli juuri sopiva oranssi tähän projektiin. Siipiin ja vatsaan ostin Hjertegarnin Cotton 8. Koukkuna 3mm, varpaissa ja sormissa 2mm. Pyrstön tulilieskat ovat Nallea ja 7Veikkaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun avasin lankaa ja harjasin sitä auki, mutta lopputulos toimii!


Silmät tein leikkaamalla valkoisesta huovasta oikean muotoisen palan ja maalaamalla ne pienoismallimaaleilla ja tekstiilitussilla. Aikamoista näpertelyä, mutta kyllä kannatti. Kuopuksen mielestä silmät onnistuivat erinomaisesti.


Kuopuksen synttärit olivat aikapäivää sitten. Lahja on vihdoin luovutettu ja se pääsi heti leikkiin mukaan. Tämä oli paljon työläämpi projekti kuin mitä ajattelin, jokainen työvaihe kesti pidempään kuin olin arvioinut ja hermo meinasi mennä useamman kerran. Kun näin kuopuksen ilmeen sanoessani Charizardin olevan valmis ja toivottaessani hänelle myöhästyneet onnittelut, oli työ kaiken sen vaivan arvoinen.


Viimeisessä kuvassa Charizard on kuopuksen kämmenellä, jotta sen kokoa pystyisi edes vähän hahmottamaan. Valmiilla otuksella on korkeutta noin 20 cm. Kuopuksen mielestä se on täydellinen, vaikka sitä ei voikaan ottaa unikaveriksi (siivissä on rautalankavahvisteet).

27.7.2017

Virkatut pöytäliinapainot

Olimme järjestämässä puutarhajuhlia ja meillä oli tarve pöytäliinapainoille. Varastossa oli sopivan värisiä lankoja, siksi halusin virkata painot.


Olin jo etsinyt rannalta kiviä, kantanut kotiin ja pessyt ne. Ajattelin virkata niiden ympärille verkon tai pussin. Liekö syy vääränmallisissa kivissä vai muuten epäuskossa valmiiseen tuotteeseen, googletin virkattuja pöytäliinapainoja. Onneksi tein niin, koska sain Nuppu home blogista mahtavan idean käyttää painoina vanhoja golf-palloja. Pidän niiden säännöllisyydestä ja pehmeästä pyöreydestä, ja niitä meiltä löytyy yllin kyllin. Kolhut ja logot jäävät kaikki piiloon virkatun kuoren alle.


Sopiva silmukkamäärä löytyi kokeilemalla ja ensimmäisissä  silmukka- ja kerrosmäärät ovat eri kuin myöhemmissä. Kukaan muu kuin minä ei kuitenkaan huomaa mitään eroa painojen välillä. Jälki on aika napakkaa ja pujotin pallon työn sisään aina kun olin vähän yli puolen välin. Loppuosan virkkasin suoraan pallon päälle. Lankana catania ja koukkuna 3mm.


Ostin Ikeasta verhoklipsejä, jotka ompelin päättelylangalla kiinni. Kun virkattu ulkokuori on tarpeeksi napakka, se kestänee käytössä venymättä. Tykkään näistä ja näitä tulee varmasti käytettyä jatkossakin!


Nyt koukulla työn alla jotain hyvin erilaista. Aurinkoista heinäkuun loppua Sinulle!

19.7.2017

Aironaulakko

Pidän soutamisesta, olen aina pitänyt. Se sopii sekä mielelleni että ruumiilleni. Soutaessa voi rentoutua, nauttia, tai purkaa kaikkea ylimääräistä painolastia. Ehkä juuri siksi minuun kolahti Country White -liikkeessä näkemäni koristemaalattu airo. En muista, oliko se Riviera Maisonin vai kenen, mutta se jäi positiivisesti alitajuntaani. Kun kesän alussa löysin mökiltämme kaksi vanhaa hyvin eriparista airoa, tiesin, että haluan tehdä niistä pojille koristemaalatut aironaulakot mökille.


Ennen kuvaa en muistanut / ehtinyt alkuhuumassa ottaa.  Toinen airoista kaipasi lähinnä pesua, toinen tarvitsi reilun hionnan, jotta kaikki hilseilevä lakka lähti pois. Jouduin lyhentämään molempia airoja 35 senttiä, mutta tarkoituksella säilytin airojen pituuseron.


Airojen koristemaalaukset ovat tarpeeksi samanlaiset mutta riittävän erilaiset. Pojat toivoivat omia nimikirjaimia lapoihin. Siihen toiveeseen oli helppo suostua, olinhan itse ajatellut kirjaimia ja numeroita. Halusin säilyttää mahdollisimman paljon kaunista, harmaantunutta puupintaa. Juuri tähän projektiin tarvitsin Juvilta pienet antiikkimessinkiset koukut.


Päädyin poraamaan airoihin reiät ja ruuvaamaan airot suoraan seinään kiinni. Joku toinen kiinnitystapa olisi ehkä ollut ammattimaisempi, mutta näin sain naulakoista riittävän tukevat eikä nuo kaksi ruuvia käytössä juurikaan erotu. Airojen alareuna on jalkalistan päällä, jotta imurointi olisi jatkossa helpompaa.


Ihanaa, taas yksi valmis projekti! Mutta ei minulta projektit kesken lopu. Laskeskelin, että minulla on 31 lanka/kangasprojektia, jotka vain odottavat tekijäänsä. Jotkut isompia, toiset pienempiä, mutta 31 ompelu/kutomistyötä kirjasin ylös. Kaikkiin 31:een on materiaalit olemassa, osa on ollut keskeneräisiä pidempään, osa on vielä kokonaan aloittamatta (lasketaanko ne silloin keskeneräisiksi???), ja lisäähän tulee jatkuvasti. Silti, otan tavoitteeksi, että vuoden loppuun mennessä tällä listalla on enintään 10 työtä. Montako työtä sinulla on listalla? Ahkeraa heinäkuun jatkoa!  

10.7.2017

Kampauspöydän muodonmuutos

Tuntuu kuim kesä ja loma olisi vihdoin täällä. Olen päässyt istumaan ulos mökin terassille, juomaan kahvia ja kutomaan villasukkia. Näitä hetkiä olen odottanut koko kevään!


Vaan olenhan minä muutakin tehnyt kuin odottanut lämpöisiä kesäkelejä. Puolitoista vuotta sitten kävin naapurini vintillä ja näin käytävällä kummallisen, mutta jotenkin niin ihastuttavan, vanhan kampauspöydän. Toukokuussa 2016 naapurini kertoi, että heidän vinttiään ollaan tyhjentämässä putkiremontin alta ja että kaikki ylimääräiset tavarat viedään jätelavalle. Kampauspöytä oli ylimääräinen ja minä otin sen talteen. Vuoden ajan se odotti inspiraatiota ja ahaa-elämystä uudesta ulkomuodostaan. Kun pojat ilmoittivat haluavansa mökille omat erilliset sängyt kerrossängyn tilalle, tiesin, mihin pöytä päätyisi ja mitä sille tekisin.


Alunperin pöytä näytti tältä. Siinä oli munuaisen muotoinen taso ja aukeavat siivekkeet, joissa on oletettavasti ollut koristeverhot kiinni. Naisellisen laatikoston väri oli kaikkea muuta kuin kaunis.



Vaihdoin tason suorakaiteen muotoiseen, hioin pöydän, maalasin sen Otex -pohjamaalilla ja sen jälkeen kolme kertaa Laura Ashleyn huonekalumaalilla (sävy Pale French Grey). Alunperin ajattelin käyttäväni vanhat vetimet, mutta ne osoittautuivat olevansa metallia ja osin hyvinkin kolhuilla. Kävin ostamassa uudet, antiikkimessinkiset nupit Juvilta. Laatikosto / pöytä muuttui sopivan poikamaiseksi.


Juvilta tarttui mukaan muutakin pientä ja kaunista, mutta niistä lisää toisella kertaa. Nyt nautitaan "poikien kampauspöydästä". Pöytä tarvitsee vielä jakkaran, jotta sitä voi käyttää työpöytänä eikä pelkästään yöpöytänä, ja lampun ja pari valokuvakehystä, mutta niitä odotellessa koko perhe on tyytyväinen pöydän muodonmuutokseen. Aurinkoista kesän jatkoa!

10.6.2017

Poikien toilettilaukut

Pojilla oli akuutti tarve omille toilettilaukuille. Tähän asti he ovat olleet poissa kotoa yhdessä tai vuorotellen ja siksi pärjänneet yhdellä beauty bagilla, jonka tein melkein kolme vuotta sitten. Tämän kesän samanaikaiset ja hyvin erilliset leirit muuttivat tilanteen. Ja kyllähän jokaisella yli 10-vuotiaalla kuuluu olla omansa! Vanha toilettilaukku oli alunperin esikoisen ja hän oli sitä mieltä, että pärjää sillä hyvin. Ryhdyin tekemään kuopukselle omaa pussukkaa. Hänen ainoa toiveensa oli, että siinä olisi uimaseuransa logo.


Kaivelin varastojani ja yritin hyödyntää kaikkea sieltä löytyvää. Seuran logo on liian hankala applikoitavaksi, joten jouduin ostamaan kuvansiirtopaperia. Muutaman printterin kanssa vietetyn tuskanhikisen hetken jälkeen sain kuin sainkin kuvan siirrettyä kankaalle ja pääsin ompeluhommiin.


Vähän paksumpaa valkoista ja mustaa kangasta, vuoriksi vielä paksumpaa sinistä kangasta, vetoketju laatikon pohjalta, tukevaa kanttinauhaa esikoisen vanhasta repusta ja valmista tuli!


Kun esikoinen näki kuopuksen toilettilaukun valmiina, katsoi hän omaansa ja pyysi itselleen uutta, säbäseuran logolla varustettuna, kuinkas muutenkaan. Mustaa kangasta ja kuvansiirtopaperia oli vielä. Kokonaan musta toilettilaukku olisi ollut mieleinen, mutta kuvan siirtäminen siihen ei onnistunut. Kangas ei ollut kokonaan puuvillaa. Pelinumeron sain siirrettyä ja se olisi periaatteessa riittänyt, mutta eihän se ole sama kuin lempiseuran logo.


Kun sopivaa vetoketjuakaan ei ollut varastossa, jouduin kaupoille. Keltaista puuvillakangasta, vetoketju ja lisää kuvansiirtopaperia. Mustaa on maailmassa riittävästi, minusta tuo keltainen piristää kokonaisuutta kivasti! Vuori on puoliksi musta ja puoliksi keltainen, koska kokonaan musta olisi kuultanut päälllikankaasta läpi.


Jouduin taas tappelemaan printterin kanssa tovin jos toisenkin. Ihmettelin, miksi tulostin ei printtaa kunnes tajusin, että kankaan pala oli tukkinut sen! Olisi huoltomiehellä ollut ihmettelemistä, onneksi sain asian selvitettyä itse.


Olen tyytyväinen tähän projektiin. Sain tehtyä jotain tarpeellista enimmäkseen varastossa olevista materiaaleista, opin jotakin uutta ja mikä parasta, lapset ovat erittäin tyytyväisiä! Nautinnollista kesäkuun jatkoa!

1.6.2017

Vaaleanpunaiset työpöydän tuolit

Siskoni kertoi teinityttöjensä tarvitsevan uudet työpydän tuolit. Selvä, sanoin ja kyselin tarkempia toiveita. Vaaleanpunaiset nappituolit, saman oloiset kuin mitä Riviera Maison valmistaa. Ok, ajattelin. Ei mennyt kauaakaan kun minulle tuotiin kaksi ruokapöydän tuolia, joissa on aiemmin ollut irtohuput. Apua, mitä olinkaan mennyt lupaamaan!


Aloitin päällystämällä tuolin levyvanulla. Sen jälkeen verhoilin sen tukevalla lakanakankaalla. Vasta sitten alkoi varsinainen verhoilutyö Laura Ashleyn pellavakankaalla. Käytin valmiita nappiaihioita. Kun kiinnitin nappeja, tuntui kuin olisin ollut valmistamassa tuolia itse pääfakiirille!



Nappien takia en voinut tehdä irtohuppuja ja takapuolen tere aiheutti lisää päänvaivaa, mutta niin vain vaihe kerrallaan sain ratkaistua kaikki pulmat ja työ eteni. Ihanaa aivojumppaa!


Riviera Maison käyttää tuoleissaan RM-kuvioituja hopean värisiä nappeja. Tyttöjen väri on kuitenkin kulta, joten päädyin korvamaan yhden napin kullan värisellä pallonapilla. Se teki tyttöihin vaikutuksen!


Tereen ansiosta tuoli on kaunis katsella takaakin päin.


Vaaleanpunaiset nappituolit Riviera Maisonin hengessä onnistuivat ja sopivat minunkin mielestäni täydellisesti teinityttöjen vaaleanpunaiseen huoneeseen! Riviera Maisonin tuoli oli alunperin inspiraationa ja tietynlaisena ohjenuorana, mutta matkan varrella tehtyjen sovellusten takia tuoleissa on hyvin paljon eroavaisuuksia. Nämä vaaleanpunaiset tuolit ovat ihanat juuri omanlaisinaan!


En voi uskoa, että tänään alkoi kesäkuu. Mihin kaikki aika menee? Vastahan lukuvuosi alkoi ja ylihuomenna se jo loppuu. Kesälomat ovat nurkan takana, kutkuttavaa odotusta on ilmassa. Ei puutu kuin aurinko ja lämpö! Eniten odotan sukkien kutomista ulkona terassilla!

7.5.2017

Emma-tuoli

Siskoni ja minä kierrätämme huonekaluja keskenämme. Yhden pyörityksen jälkeen sain isosiskolla olleen Emma-tuolin meille. Yleensä kierrätetyt kalusteet ovat vain hoidossa, mutta tästä sovittiin heti, että se jää pidemmäksi aikaa. Tuoli tarvitsi uuden verhoilun enkä halunnut tehdä isoa työtä ja sitten elää pelossa, että kohta sisko haluaa tuolin takaisin. Tällainen tuoli meille tuli.


Järjetön määrä niittejä piti kankaan paikallaan, älytön homma pelkästään vanhan verhoilun poistamisessa. Tein sen rauhassa, koska halusin kankaat ehjinä, muuten en olisi pystynyt käyttämään niitä malleina. Kuvasin jokaisen purkuvaiheen saadakseni hyvät muistiinpanot. Vastaava mestari valvoi, että en hutiloinut missään vaiheessa ;)


Kun tuoli oli palasina, minua alkoi hirvittää. Mitä ihmettä tästä tulee... Olin valinnut haastavan ruudullisen kankaan verhoiluun, miten onnistun kuvioiden kohdistamisessa... Vielä kun kangas oli melko hintavaa Mulberryn villakangasta, ei ollut varaa tehdä virheitä tai koeversioita...


Purkuvaiheen loppupuolella tuolin alta paljastui historiaa. Olisin halunnut löytää vuosiluvun, mutta hyvä tämäkin on. Tuoli on Oy Stockmann Ab:n Keravan Puusepäntehtaan valmistama Emma-tuoli numero 169.


Vaihe kerrallaan sain kuin sainkin tuolin valmiiksi ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Minä tein sen.


Luovuin raskaasta helmalaskoksesta kokonaan ja selkänojan ompeleen korvasin kahdella napilla. Napit ovat alunperin vanhan talvitakkini metalliset napit. Pala huopaa ja sen päälle verhoilukangasta toimii riittävän hyvin, koska nuo napit eivät joudu kovalle rasitukselle.


Tereiden sisällä olevat nyörit sain käytettyä uudestaan. Tereiden ompeleminen hirvitti etukäteen, mutta sovittaminen, neulaaminen, harsiminen ja vasta sitten ompeleminen kannatti. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta ei se ollut aiemmassakaan verhoilussa, joka oli kuitenkin ammattilaisen tekemä!


Tuoli on olohuoneessamme aitiopaikalla takan vieressä. Se on hyvin orvon oloinen ja saanee kaveriksi maton jossain vaiheessa. Tv-tasolle tuolin viereen on etsinnässä lamppu, telkkarin päälle kaipaisin lisää tauluja.


Tuoli on yksi lempipaikkojani kodissamme. Se on jo nyt hyvin rakas, jos nyt tuoli voi olla rakas.... Tuoli oli lapsuudenkodissani vanhempieni makuuhuoneessa, muistan siinä olleen sinisen samettiverhoilun, muistan kankaan karhean tuntuman, miltä se tuoksui. Lapsena en koskaan pitänyt tuolista, eikä minun tarvinnutkaan - se oli äitini tuoli. Äitini, joka kuoli yli kolmekymmentä vuotta sitten, istui samalla tuolilla kuin minä nyt.


Tunnelmallista, touhukasta toukokuuta Sinulle!