Star Wars jediritari

Kaunis lämmin kiitos kaikille edellisen postauksen peittoa kehuneille. Jokainen kommentti on erittäin tervetullut ja minulle hyvin tärkeä. Anteeksi, etten ole ehtinyt kommentteihinne vastaamaan, kaikki aika on mennyt kuopuksen vappuasun tekemisessä. Nyt, se on onneksi valmis - jediritarin asu! 

Hyvissä ajoin ennen vappua (eli pari viikkoa sitten) kuopus pyysi minua tekemään hänelle vapuksi naamiaiasun. Hän toi minulle Star Wars Episodit I-VI: kuvitettu opas -kirjan ja näytti kuvan Obi-Wan Kenobin asusta. Tuollainen, kiitos! Rakastan näitä projekteja, joten tuumasta toimeen. Kävimme yhdessä Eurokankaassa valikoimassa sopivia kankaita, ja täytyy sanoa, että pojalla on hyvin tarkka maku! Alustunikan ompelin pellavaviskoosi sekoitekankaasta (menekki 1,5m). Malli on omasta päästä ja toteutettu varmaankin miljoonan sovituksen avulla. Olennaisin osa on kuitenkin vyö. Sen ompelin NAPA-keinonahasta (menekki 0,15m) ja yksityiskohdat näpersin pojan hyvin vaativien toiveiden mukaisesti.

Muona- ja energiakapselit toteutettiin sahaamalla muovinen henkari sopivan pituisiksi kapseleiksi, lyijytäytekynistä irrotettiin klipsit kiinnikkeiksi ja lopulta kapselit maalattiin pienoismallimaaleilla.

Solki antaa vyölle eniten ilmettä. Se viritettiin vanhoista klipseistä sitomalla ja liimaamalla. Kun vyö oli valmis, kuopus sanoin ensimmäisen kerran, että uskoo asusta tulevan hyvä.

Valosapelin kanssa säädettiin niin ikään useampi tunti. Ehdotukseni lainata joltain kaverilta sapeli tyrmättiin heti. "Äiti, en kai mä nyt mitään lelua voi ottaa, missä se terä osuu mun polveen koko ajan. Meidän täytyy tehdä mulle oikea." Katkennut haravan varsi, jänisverkkoa, hammastahnapurkin korkki, Tolu pullon korkki, tulitikkuja, grillivarras, tiivistenauhaa, helmiä, nappeja, muovipulloa, vanerinen Luhdan mainoslätkä, pari ruuvia ja hirveästi kuumaliimaa. Siitä syntyi "oikea" valosapeli, jota varten vyöhän oli ommeltu oma kiinnityslenkki.

Parasta oli nähdä kuopuksen innostuvan ja miettivän erilaisia mahdollisuuksia sapelin toteutukseen. Miten ihanaa seurata vierestä kun toinen oivaltaa, että vähän vaivaa näkemällä saa erittäin paljon aikaiseksi. Maali saa ihmeitä aikaiseksi (jälleen käytössä pienoismallimaalit), koska lähtökohta ei vielä näyttänyt kovin hääppöiseltä.

Viitta on olennainen osa asua. Sitä varten ostettiin 3,2 metriä polyesterikangasta. Väri ei ole ihan oikea, mutta oikea väri olisi ollut turhan arvokas. Hyviä ohjeita viittaan löytyi täältä. Sivusto on englanninkielinen, mutta kuvat ovat selkeät ja helpot soveltaa to make your own Jedi Master's robe.

Huppu on iso, niinkuin asiaan kuuluu. Ilman edellä mainittua sivustoa en olisi keksinyt ommella olkapäille taitoksia, jotka antavat erittäin hyvin muotoa ja ilmettä viitalle.

Vaan vieläkin puuttui jotakin, nimittäin matkasaappaat. Esikoisen saappaat olivat hapertuneet niin, että niitä pystyi käyttämään enää kuivalla kelillä. Kolmilla pohjallisilla kuopus pystyy kävelemään niillä, joten uhrasin saappaat tälle projektille. Maalasin saappaat tummanruskealla A'colorin 01 glossy maalilla (Sinellistä, myyjä suositteli). Kolme kerrosta maalia tarvitttiin peittämään musta kumi riittävästi. Keinonahasta leikkasin suikaleita ja kiinnitin kuumaliimalla, maalasin nekin, jotta niistä tuli saman väriset "nahkasaappaiden" kanssa. Riittävän vakuuttava lopputulos, ainakin minun mielestäni.

Itselle muistutukseksi vielä kuva saappaista ennen tuunausta.

Asu on valmis. Kuopus on onnellinen asustaan. Minä olen tyytyväinen projektiin, johon kyllä upposi materiaalien lisäksi valtavasti aikaa. May the Force be with you!

 

Luksus torkkupeitto

Vuosi sitten rakastuin Snurressa Lamana Como lankaan. Ostin sitä 20 kerää ajatuksena tehdä torkkupeitto. Lanka oli minun mittapuullani hintavaa, mutta tarvitsin ja halusin jotain luksusta puikoille. Syksyllä loin silmukat ja aloin kutoa torkkupeittoa. Kolmannella yrityksellä malli ja mitoitus osui kohdilleen. Pari kerää kudottuani huomasin, että tarvitsen enemmän lankaa. Kävin ostamassa Snurresta 6 kerää lisää. Nyt, noin vuosi lankojen ostamisesta, luksus torkkupeitto on valmis!

Mietin erilaisia palmikoita, lopulta päädyin hyvin yksinkertaiseen sileiden ja palmikkoraitojen vuorotteluun. Vastaavaa mallia löytyi Gantilta, Lexingtonilta ja Pololta, joten vakuutin itselleni, että tässä on klassikkoainesta ja on hyvä unohtaa kaikki turha kikkailu. Yksinkertaisessa mallissa kaunis lankakin pääsee paremmin esille. Kuuden silmukan sileitä raitoja, väliin kaksi nurjaa silmukkaa, kuuden silmukan palmikko, kierrot aina 10 kerroksen välein. Reunoissa helmineuletta.

Käytin lankaa peittoon melkein 25 kerää, 4½mm puikoilla. Matkan varrella tuli "hävikkiä" pipon verran, mutta siitä lisää joskus toiste. Peitto ei paina kuin 625 grammaa (25 grammaa on noin 120 metriä!), vaikka sillä on mittaa pingotettuna noin 125 cm * 160 cm. Tämä peitto on klassikko jo syntyessään, arjen luksusta koko meidän perheelle.

Tätä kutoessa kuopus tuli usein viereeni istumaan ja kääriytyi peiton valmiin osan alle.

Kuopus: Äiti, kenelle tää peitto tulee?
Äiti: Meille kaikille, koko perheelle.
Kuopus: Mutta voisinko mä tehdä tähän ensisijaisvarauksen? Että tää olis niinkuin aina ensisijaisesti varattu mulle?
Äiti: Tarkoittaako toi, että sä tykkäät tästä peitosta?
Kupus: Äiti, parempaa peittoa ei ole olemassa. Milloin tää on kokonaan valmis?

Peitto on hintansa väärti. Sitä oli nautinto kutoa, vaikka loppumetreillä meinasi usko loppua sen valmistumiseen, ja on luksusta istua sen alle kääriytyneenä.

Yrttilaatikko

Talvella kävin mökin varastoa läpi ja törmäsin siellä kohta kymmenen vuotta tarpeettomana pyörineeseen työkalulaatikkoon. Kymmenen vuotta täysin käyttämättömänä riittää varmasti vakuuttamaan, että työkalulaatikkona sitä ei tulla jatkossakaan käyttämään. Se sai uuden elämän yrttilaatikkona!

Tykkään kasvattaa yrttejä, mutta joka kesä minua harmittaa kun ne parhaat ovat joko mökillä tai kaupungissa - aina siellä, missä me ei olla. Yksittäisten ruukkujen kuljettaminen edes takaisin on hankalaa. Viime vuonna kasvatin yrttejä korissa, mutta senkin kantaminen oli aika työlästä. Tukevassa vanerisessa laatikossa on hyvä kahva valmiina, joten uskoisin, että tämän kantamisesta kodin, auton ja mökin välillä mieskään ei hermostu.

Laatikko on perusvaneria, jonka maalasin Tikkurilan Pika-Teholla kahteen kertaan. Laatikko on vähän tylsä, ja haaveilen lisääväni kylkeen tekstin Yrttejä tai muuta vastaavaa. Valkoinen maali on kuitenkin mökillä, joten voi olla, että tuo jää tekemättä. Ja kunahan yrtit kasvavat, ei tylsiä reunoja näe yhtä paljon. Pohjalle taitoin jätesäkin, jotta kasteluvesi ja märkä multa eivät pilaisi vaneria.

Ylijääneellä maalilla maalasin monta vuotta sitten Granitista ostamani "viljelylaatikot". Ne ovat täydellisen sopivan kokoiset kevään taimikasvatukselle, jos käyttää maitotölkkien pohjia alustoina, kuten minä. Näihinkin kyllä sopisi joku hauska teksti, mutta katsotaan, kuinka käy.

Aurinkoisia päiviä ja ihania kevättouhuja kaikille!

Turvalonkeroita keskosille

Olen siivonnut. Olen järjestänyt tavaroita ja purkanut pinoja. Olen korjannut ison kasan paikkaamista odottaneita vaatteita. Olen pessyt ikkunoita ja talvivaatteita, käynyt läpi lasten kesävaatteita tyyliin mikä mahtuu vielä, mitä tarvitaan lisää. Olen ollut ahkera, tehnyt myös käsitöitä, vaikka melkein mitään valmista ei ole syntynytkään. Jotain sentään, virkatut mustekalat Kalle ja Mari!

Nämä mustekalat ovat turvalonkeroita pienille keskosvauvoille. Ystäväni haastoi minut mukaan hienoon keräykseen, eikä kahdesti tarvinnut pyytää. Virkkasin nämä 3mm puikolla BlendBamboosta, langankulutus huima 21 grammaa. Sen verran ohutta lankaa minun tiukalla käsialallani, että vähän säädin ohjetta. Mulkosilmäisiähän näistä tuli, mutta uskon pirteiden värien ja pehmeiden lonkeroiden ajavan asiansa.

Tässä linkki ohjeeseen, mikäli sinäkin haluat osallistua pienen pienten ihmisten auttamiseen. Kiva, hauska välityö!