31.5.2016

Nallekarhujen pyjamat mittatilaustyönä

Ukki, joka on antanut puolivuotiaille kaksostytöille joululahjaksi nallekarhut. 13-vuotiaat kaksostytöt, jotka ovat kuluttaneet kauniit raidalliset pyjamat ihanan pehmeiksi. Äiti, joka pyysi minua ompelemaan tyttöjen pyjamasta ukin antamille nalleille pyjamat. Ehkä mieluisin mahdollinen tilaustyö!


Ilman kaavoja lähdin sovittelemaan pyjamaa nallejen päälle. Toiselle nallelle sain hyödynnettyä valmiin kauluksen, hihansuiden tereet ja lahkeet. Toiselle sain hyväää mallia ensimmäisestä!


Käytössäni oli vain yksi noin 150 senttinen pyjama, se riitti hyvin, mutta ei siitä juurikaan ylimääräistä kangasta jäänyt. Vaaleanpunainen tere riitti juuri ja juuri, tarkkaavainen katsoja huomaa, että toisen nallen hihansuista puuttuu jotakin. Kuopus ehdotti, että tekisin nalleille pyjamakankaasta yömyssyt ja laittaisin päähän valkoiset tupsut. Olisin mielelläni tehnyt, mutta kangas ei riittänyt siihenkään.


Toisella nallella oli pikkuinen häntä, mutta en lähtenyt tekemään sille omaa aukkoa. Takaa pyjamat ovat hyvinkin yksinkertaiset.


Kuten aina, nytkin pienet yksityiskohdat ratkaisevat: kauluksen tereet, rintataskut.


Rakastan tällaista näpertämistä! Rakastan nallejen vaatettamista, varsinkin lasten omilla vanhoilla vaatteilla!


Mielestäni äärettömän suloista!

24.5.2016

Poikien pitsilakanat

Ompelin pojillle pitsilakanat. Tein vanhoista, vaikkakin ilmeisesti käyttämättömistä, perintölakanoista ja tummanharmaasta Finlaysonin pellavalakanasta pussilakanat.


Vanhat lakanat ovat puuvillaa (kaikki minulla olevat pellavaiset olivat liian kapeita), mutta niin ihanan tuntuista! Aivan eri maata kuin nykyiset puuvillalakanat!


Uusi lakana on tummanharmaata pellavaa. Väri ja sopivan ryppyinen pinta tuovat kivan poikamaisen kontrastin kokonaisuuteen.


Lakanat ovat eri paria, mutta eipä tuo haittaa. Pojat eivät välttämättä edes erota niitä toisistaan. Toisaalta, lakanat ovat riittävän samanlaiset, jotta niitä voi tarvittaessa käyttää vaikka rinnakkain.


Kun pojat kuulivat suunnitelmistani tehdä heille pitsilakanat, he tyrmäsivät idean samantien. Stereona. "Me ei missään pitsihepenissä nukuta!" Kerroin pitsilakanoiden olevan heidän isoisoisoäitinsä peruja ja siksi hyvin arvokkaat. Tämä mielessä uni on maittanut hyvin "pitsihepenissä".

15.5.2016

Sekametelisoppaa

Siltä elämä tuntuu tällä hetkellä, sekametelisopalta. Tai sillisalaatilta. Kaikenlaista tapahtuu ja kaikenlaista tulee tehtyä myös käsityörintamalla, mutta ei mitään selkeitä kokonaisuuksia. Ei sopivaa kohdetta tai sopivaa aikaa päivittää blogia. Kevät ja toukokuu! Ihanaa aikaa! Malttamattomana odotan kesäkukkien kasvua! Paitsi että sitä ennen pitäisi vielä keksiä muistamiset lasten opettajille, eikä minulla ole vielä aavistustakaan.


Olen lyhentänyt miehen treenipaidan hihat, vaihtanut hupparin alaresorin tuplasti leveämpään, parsinut golfliiviin tulleet reiät, vaihtanut tarranauhat kuopuksen sandaaleihin, käynyt naapurin vintillä pelastamassa ihanan, kummallisen vanhan lipaston ja kasvattanut to do -listaani taas yhdellä projektilla.



Olen ommellut Finlaysonin kankaasta serkulle 50-vuotislahjaksi Muumi-kassin huomatakseni seuraavalla kauppareissulla, että kasseja olisi ollut myynnissä valmiinakin, vaikkakin ilman vuorta (kyllä, hullu paljon töitä tekee, viisas pääsisi vähemmällä).


Kangasta jäi vähän yli, joten ostin muistikirjan ja päällystin sen samalla kankaalla. Eikös jokaisella 50 vuotta täyttäneellä pidä olla paikka, mihin kirjata asioita muistiin,


Ystäväni pyynnöstä virkkasin hänen äidilleen huivimyssyn Helkky virkkaa blogin ohjeella. Valitsin langaksi BlendBamboon, koukkuna käytin 3½:ta. Esikoinen ei todellakaan innostunut mallinukkena toimimisesta, joten yhtään parempaa kuvaa ei valitettavasti ole.


Myssyä ei ollut mahdollista sovittaa, joten ompelin niskaan tarranauhat, jotta sen kokoa voi säätää. Mielestäni säätövara on siksikin hyvä, että ilman hiuksia tai hiusten kanssa samaten kuin ennen leikkausta tai leikkauksen jälkeen pään ympärysmitta saattaa vaihdella. Toivottavasti myssy on sopiva ja vastaa odotuksia!


Kaiken tämän sekametelisopan keskellä tuntui, että en pysty rauhoittumaan muuta kuin kutomalla. Olisin halunnut kutoa itselleni kesäsukat jostain puuvilla tai bambulangasta, mutta Lankamaailmasta ei löytynyt yhtään houkuttelevaa väriä. Ei sieltä sentään tyhjin käsin tarvinnut lähteä, näin kesäiset villalangat huusivat päästä mukaani. Sinivihreästä on jo sukat tuloillaan ja mieleni on kummallisesti rauhallisempi, kun olen saanut muutaman rivin sukkaa kudottua.


Touhukasta toukokuuta Sinulle!