25.9.2015

Aloita - jatka - valmis!

Eilen aloitin torkkupeiton kutomisen. Lankana ihanaakin ihanampi Lamana Como, jonka ostin Snurresta viime keväänä. Minulla oli selkeä mielikuva siitä, millaisen peiton haluan. Kun olin kutonut puolitoista kerää, mielikuva joutui romukoppaan ja purin koko homman. Takaisin lähtöpisteeseen ja koko malli uusiksi. Onnistuukohan tällä kertaa?


Peiton palmikoita pohtiessani ajattelin kutoa jotain muuta, mutta "huolestuneena" huomasin, ettei minulla ollut mitään keskeneräistä puikoilla. Eikä kyllä koukullakaan. Tai no yksi, ihan perussuora huivi Lamanan Piurasta, mutta kun se luultavasti menee purkuun niin en halunnut tarttua siihen.


Tottakai minulla on monen monta projektia suunnitteilla, ja kun niihin on materiaalit hankittuna, ne odottavat tekemistään, mutta ne eivät oikeastaan ole keskeneräisiä. Ne pitää aloittaa, ennenkuin niitä voi käyttää sopivina keskeneräisinä välitöinä. Tuo aloittamista odottavien projektien lista on pitkä ja varmuudeksi kasvoi taas yhdellä. Näin Eurokankaassa koirakangasta, johon ihastuin ikihyviksi. Onneksi kuopuskin piti kankaasta, koska aion päällystää hänen nojatuolinsa tällä kankaalla. En ole varma, onko lopputulos hitti vai huti, koska kangas on oman tutun ja turvallisen mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta palaan tähän kunhan kerkiän ;)

 
Blogissani on ollut hiljaista viime aikoina, koska olen ahkeroinut tilaustyön kimpussa. Olen kutonut mailahuppuja oikein urakalla, siksi omille käsitöille ei ole jäänyt aikaa. Tämä kuva lähinnä itselleni muistutuksena siitä, mitä onkaan tullut tehtyä viime aikoina.


Mökkiviikonloppu tulossa. Odotan lämmintä takkatulta ja kutomista, Toivon löytäväni myös puolukoita. Rentouttavaa viikonloppua sinulle!

12.9.2015

Virkatut penaalit

Serkun tytön 7-vuotissynttärilahjaksi piti keksiä jotain itse tehtyä  ja vaaleanpunaista. Eräänä yönä sain päähäni virkata hänelle penaalin, ehkä osittain ekan luokan alkamisen kunniaksi. Ja kun kerran isosiskon synttärit jäi meiltä viimeksi väliin, päätin tehdä hänellekin.


Pikkusisko on mielestäni ehdottomasti "pastellinen", isosisko jotenkin "ronskimpi" ja väreinä voimakkaampi. Langat molemmissa BlendBamboota, koukkuna 3mm, kulutus melkein 90 grammaa. Kävin ostamassa 20 cm vetoketjut, muuten halusin soveltaa sillä, mitä kotoa löytyi, ja löytyihän sitä vaikka mitä. Silitettävät kukat olen joskus hankkinut ihan jotain muuta projektia varten, nyt ne tekevät penaaleista mielestäni ihanan tyttömäiset.


Vetoketjuihin tein molempien tyttöjen nimikirjaimista vetimet (näin pääsi poikien aikoinaan pujottelemat helmet uusiokäyttöön). Pieni persoonallinen yksityiskohta!


Violettia lankaa ei ollut kotona. Päätin, että kun tarvitsen sitä vain vetoketjun ompelemiseen, en lähde ostamaan kokonaista rullaa. Väritin valkoista ompelulankaa tussilla sopivan pätkän, ompelin vetoketjun huomaamattomasti paikoilleen ja koin jonkinasteista kikkaviitonen -tyytyväisyyttä.


Synttärilahjat ovat valmiit annettavaksi, nyt saan keskittyä lauantain saunailtaan.

7.9.2015

Pojan villapaita

Pari vuotta sitten kuopus pyysi minua tekemään itselleen villapaidan. Valkoisen kunnon kalastajaneuleen, "samanlaisen, äiti, kuin sulla on". Jätin pyynnön sikseen, koska edelliset villapaidat ovat jääneet käyttämättä. Vime talvena pyyntö toistui yhä uudestaan ja uudestaan, joten alkuvuodesta kävin ostamassa langat, Vikingin Villeä. Aloitin villapaidan kutomisen, jonka vihdoin tänään sain valmiiksi.


Malli on joskus tällä vuosituhannella julkaistu Modassa. Minulla oli ohjeesta vain kopio, joten valitettavasti en tiedä, mistä lehdestä on kyse. Kudoin paidan viime keväänä kainaloon asti, purin ja kudoin puolta numeroa isommilla puikoilla uudestaan. Tein takakappaleen ohjeen mukaan ja totesin, että nyt ei joku täsmää. Koko tekele sai hävitä korin pohjalle. Viime viikolla hain kuopuksen uimasta ja palellen hän vihjasi, että "olisipa äiti se sun tekemä villapaita jo valmis niin mulla ei olis näin kylmä". Otin itseäni niskasta kiinni ja tein paidan valmiiksi.


Eihän paidassa paljoa ollut saumoja, mutta miten niiden ompeleminen voikin olla niin vaikeaa?


Paita on rakkaudella kudottu, se on pesty Marseille saippualla ja onhan se aivan ihanan lämmin ja pehmeä. Lankaa tähän kului yhteensä 539 grammaa! Niskaan ompelin kangasmerkin, jotta kuopuksen on helppo tietää, kumpi puoli tulee eteen ja taakse.


Lankaa jäi sen verran yli, että suunnittelin kutovani kuopuksen lempiunikaverille samanlaisen villapaidan. Poika totesi, ettei se tarvitse omaa paitaa, koska "sen on niin hyvä olla mun kainalossa".


Lämpöä Sinunkin syksyysi!

2.9.2015

Rentouttavan rauhalliset raitasukat

Step Classic ja Regia ovat odotelleet lankalaatikossani jo muutaman vuoden puikoille pääsyä. Ajatuksena on ollut kutoa milloin mikäkin kuvio, mutta lopulta päädyin ihan vaan perussukkaan ja tasaraitaan.


Ensin tein sinivalkoiset villasukat. Miten ihanan rentouttavaa on kutoa raitaa toisensa perään. Vaikka kuinka sovitin matkan varrella ja yritin tehdä niistä minun 40 jalkaani sopivat, niin silti niistä tuli aavistuksen naftit. Ei kuin uutta sukkaa puikolle.


Ruskeavalkoraidallisista tein sitten vähän pidemmät ja sitä myöten sopivammat. Molemmat kudoin 2½ puikoilla, varressa 64 silmukkaa, teräosassa 62. Sinivalkoisissa langankulutus 61 grammaa, ruskeavalkoisissa 59. Värit ova mielestäni ihanan rauhalliset.


Kävin poikien villasukkia läpi ja kumpikaan ei oikeasti tarvitse yhtään lisää sukkia. Harmi, koska minua villasukattaa edelleen. Vaan onneksi sukkia voi kutoa myös varastoon ja lahjaksi. Lapasia on kateissa kevään jäljiltä, joten ehkäpä kudon niitä välillä.


Ihanaa syyskuuta kaikille!