30.10.2014

Virkattuja joulukuusia

Olen joko todella pahasti myöhässä tai sitten olen hyvissä ajoin. Toissa jouluna näin jossakin ihania virkattuja joulukuusia. Silloin aika ei antanut myöten tehdä niitä. Viimekin jouluna kuuset kummittelivat want to do -listallani, mutta aina joku akuutimpi työ kiilasi edelle. Vihdoin olen virkannut omat joulukuuseni. Ensimmäisestä tuli valkoinen, sen latvaan lensi pieni lintu, kuin varpunen jouluaamuna.


Lankalaatikossani oli useampi pieni nöttönen valkoista, joten jatkoin valkoisilla kuusilla. Seuraavasta tuli hyvin pieni kuusi, vain 5 senttiä korkea, mutta niinhän kaikki puut ovat alkuunsa pikkuisia.


Halusin pukea lumipeitteiset kuuset juhla-asuun, toiset saivat ylleen jotain hienompaa, toiset jäivät aika vaatimattomiksi.


Aloitin latvasta ja jatkoin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lisäsin aina kaksi silmukkaa joka toisella kierroksella. Täytin kuuset päättelystä yli jääneillä villalangan pätkillä (erinomainen kierrätystapa, jota en ole ennen kokeillut). Pohjalle ennen pahvikiekkoa sujautin vielä kiven, jotta kuuset pysyvät paremmin pystyssä. Kaikki kuuset eivät ole lumipeitteisiä. Olisipa vihreiden lankojen jämävarastoni ollut suurempi....


Minusta näistä tuli kiva pieni metsä, jossa toivottavasti kasvaa jatkossa paljon lisää kuusia! Pieni hopeinen porokin sopisi joukkoon, mutta en tähän hätään ehtinyt lähteä kaivamaan joulukoristeita vintistä.


Huomenna kummitellaan ja keppostellaan, joten toivotan jo tässä vaiheessa 
Happy Halloween!!! 


24.10.2014

Kamala (-n) kiva pipo

Pipahdimme syyslomalla Tukholmassa. Siellä kuopus näki Peak Performancen pipon, johon tykästyi ikihyviksi. Mielestäni hinta laatu suhde ei kohdannut ollenkaan, joten lupasin tehdä hänelle vastaavanlaisen.


Värien takia valitsin langaksi Jannea. Värit ovat inspiraatiopipon mukaiset ja kuopuksen mielestä aivan mahtavat. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin mahtavat, varsinkin yhdessä. Olen käyttänyt Jannea aikaisemminkin, mutta tällä kertaa langan virkkaaminen oli suorastaan tuskaista. Työ ei sujunut ollenkaan ja oli kaikin puolin raskasta. Ensin tein kiinteitä silmukoita, mutta purin työn ja vaihdoin pylväisiin.


Kuopuksen talvitakissa on vihreää ja mustaa. Kun kaivoin takin esille, huomasin ilokseni, että siinä on myös kirkkaan sinisiä yksityiskohtia. Pipo sopii siis ihan täydellisesti talvitakin kanssa.


Varastosta löytyi juuri oikean väristä fleeceä vuoriin.  Ja vuorihan pipossa on oltava, muuten villapipo kutittaa liikaa.


Tupsu on pullea, niinkuin sen minusta kuuluu ollakin.


Pipo on minun mielestäni  aivan kamala. Värit, tuntuma ja malli, mikään ei ole oikein kohdallaan minun makuuni. Mutta kun kuopus sen eilen illalla laittoi päähänsä ja sanoi: "Äiti, tää on mun uus lempipipo", niin uskottava se kai on, että pipo on kamalan kiva. (Anteeksi erittäin huono illalla sisällä otettu kuva.)


Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun, jippii!! En ole ihan varma, kuka meillä eniten laskee noita päiviä, lapset vai minä. Ehkä seuraavaksi teenkin jotain jouluista... Mukavaa viikonloppua!

19.10.2014

Virkattu kissa

Miaauuu! En ole kissa ihminen. En sitten ollenkaan. Tottakai kissanpennut ovat ihania ja söpöjä ja kaikkea mahdollista, mutta silti. Pidän koirista paljon enemmän. Myönnän toki, etten ole koskaan tuntenut yhtään kissaa, joten mielipiteeni on oikeastaan pelkkä ennakkoluulo. Silti - tai juuri sen takia - halusin virkata kissan. Ainakin kokeilla.


Inspiraation kissaan sain täältä. Lankoina käytin HjerteGarnin BlendBamboota ja SandnesGarnin MandarinPetit:iä. Langan menekistä ei ole hajuakaan, koska täytin kissaa aina yksi ruumiinosa kerrallaan. Koukkuna 3mm. Viiksikarvat kierrätin jonkun paidan tuotelapusta. Silmät ovat oikeasti valkoiset puuhelmet, mutta mustalla spriitussilla sain niistä sopivan mustat.


Kissassa on jotain kivaa, mutta täysin tyytyväinen en ole työhön. Mittasuhteet eivät ole parhaat mahdolliset eivätkä pojat ole omineet tätä niinkuin monille muille töilleni on käynyt. Ehkä pidän kissan lähelläni ja tutustun siihen kaikessa rauhassa.


Koko ajan kissaa virkatessani pyöri mielessäni Tammen Kultaiset kirjat -sarjan Maalarikissat -kirjan lause: "Hei hurraa Kasi hei hurraa Masi nyt maalarikissoille hurrataan!" Olkoon tämä kissa siis Kasi. Aika näyttää, saako se kaveriksi Masin. Nyt kuitenkin vuorossa pipoja!

11.10.2014

Pellava tabletit

Ulkona on niin ihanat syksyn värit, että kaipasin sisällekin jotakin piristystä maanläheisten värien joukkoon. Oranssia, poltettua oranssia, terracottaa, tiiltä - huomaan kaipaavani lämpimiä, murrettuja oranssin sävyjä syksyisin. Tänä vuonna ompelin meille oranssit tabletit Linumin kivipestystä pellavasta. Hetken mietin, että josko ompelisin servietit, mutta väri on enemmän esillä tableteissa joten päädyin niihin.


Pieni juttu ja ompelutyönä sieltä yksinkertaisimmasta päästä, mutta valtava piristysruiske koko kotiin. Kun vielä sytyttää oransseja kynttilöitä, niin ei haittaa syksyn sateet ollenkaan. Ostin kangasta noin viisi senttiä liikaa. Tuosta ylimääräisestä suikaleesta ompelin muutaman pikkuisen sydämen. Ne saavat roikkua koristeena tai toimia serviettirenkaina. Hääpäivämme lähestyessä tein jo koekattauksen.


Ja tietysti oranssi pellava sopii erinomaisesti myös Halloweeniin. Brukan SWEETS -kulho on uusi hankinta tälle syksylle. Se on paljon kirkkaampi oranssi kuin tabletit, mutta eihän niitä tarvitse käyttää vierekkäin.


Nyt ulos nauttimaan luonnon oransseista sävyistä ja happirikkaasta ilmasta. Hyvää viikonloppua Sinulle!

6.10.2014

63 vetoketjua

Tiesin, että minulle on kertynyt paljon vetoketjuja, mutta silti yllätyin kun keräsin ne kaikki yhteen kasaan ja laskin ne. 63 kappaletta. Kuusikymmentäkolme. Se on paljon kun joukossa on vain kolme sellaista, jotka olen ostanut. Kaikki muut on irrotettu muuten roskiin menevistä vaatteista, muutama on ihan uusi mutta lahjoituksena saatu. 


Olen säilyttänyt vetoketjujani ja muita "varastojani" kenkälaatikoissa. Ne eivät ole kovin kauniita sellaisenaan, varsinkin kun kaikki ovat erinäköisiä ja -kokoisia, mutta mielestäni äärimmäisen käteviä. Osana tämän syksyn siivoa ja järjestä -kampanjaani päätin, että päällystän nuo varastolaatikkoni. Vetoketjulaatikko oli ensimmäinen.


Olisin halunnut laatikoiden päihin sellaiset metalliset vetimet, joihin saa sujautettua paperin ja paperiin voisi kirjoittaa laatikon sisällön. En kuitenkaan ollut valmis investoimaan tähän projektiin, joten painoin kankaalle laatikon sisällön. Ompelin kankaan teksteineen vahvikehuovan ympärille (ja kyllä, se meni juuri niin vinoon kuin miltä näyttääkin) ja kiinnitin sen tarranauhalla laatikon päätyyn. Laatikon alareunaan ompelin vielä tuollaisen vetolenkin helpottamaan laatikon vetämistä pinosta.


Tämä on hyvä alku. Vanha Pentikin kankaasta aikoinaan ompelemani nyt jo valitettavan tahrainen pöytäliina sai arvoisensa uuden elämän. Kuminauhat ym odottelevat vielä omia laatikoitaan, tai niiden laatikot päällystämistä. Kankaat olen jo katsonut valmiiksi.


Ihan kaikki vetoketjuni eivät muuttaneet uuten kotiinsa. Osan niistä ompelin pieniin pussukoihin. Kuten huomaatte, alkaa joulu pikku hiljaa hiipiä mieleen.


Vaikka nämä vetoketjut eivät päätyneet enää laatikkoon, hyvässä järjestyksessä ne ovat yhtä kaikki.


Ahkeraa viikon jatkoa!

1.10.2014

Mitä isot edellä...

Mitä isot edellä sitä pienet perässä pitäisi muuttaa muotoon mitä isoveljet edellä, sitä pikkuveljet perässä. Esikoisen saatua oman kännykkäpussinsa halusi pikkuvelikin omansa. Tasapuolisuuden vuoksi en voinut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Syntyi kännykkäpussi mallia SuperMario.


Pussi on toteutettu muuten samalla tavoin kuin esikoisen oma, mutta SuperMarion sieni on applikoitu. Ilmeisesti kyse on 1-Up hahmosta, mutta pojat puhuvat yleisesti Upista. Olkoon siis niin. Onnistuin kierrättämään kaikki materiaalit tai käyttämään varastoistani löytyviä, mutta nyörin jouduin käydä ostamassa. Varastoistani löytyi ainoastaan tekokuituisia ja väärän värisiä. Klipsin olen ottanut talteen joulupukin tuomista hanskoista.


Kuopus on tyytyväinen kännykkäpussiinsa, joten niin olen minäkin. Ja myönnettävähän se on, että kännykkäkin pysyy parempana näin. Minkäköhänlaisen pussin tekisin omalle kännykälleni....


Ainoa, mikä minua vähän harmittaa on se, että annoin pussit jo nyt pojille. Tämä olisi ollut erinomainen joululahja kummallekin. Joko sinä olet miettinyt joulua tai joululahjoja?