30.1.2014

Virkattu kaktus

Viisitoista vuotta. Niin kauan, niin vähän, on kulunut siitä kun minusta tuli täti. Muistan kuin eilisen yön, jolloin siskoni mies soitti suoraan laitokselta ja onnitteli minua, uunituoretta tätiä. M teki minusta tädin. Muut siskojeni lapset ovat moninkertaistaneet tuon ihanan asian, mutta mikään ei muuta sitä, mitä M sai aikaan. Ison kasan ruusuja olisi tyttö ansainnut syntymäpäivänään, mutta koska hän pitää enemmän kaktuksista, sai hän sellaisen. Virkattuna, kuinkas muutenkaan.


Itse en ole mikään kaktusfani, mutta pakko myöntää, että hakusanoilla crochet cactus löytyy niin ihania juttuja, että meinaa itsekin hullaantua. En tunne kaktuslajeja, joten en tiedä yrittääkö tämä yksilö edes jäljitellä mitään. Langat laatikon pohjalta, malli omasta päästä, koukkuna 3½. Kukasta tuli ehkä aavistuksen liian suuri...


... ja ruukusta ehkä aavistuksen liian pieni, mutta jotain kivaa tässä mielestäni on. Seuraavalla kerralla  käyttäisin luultavasti oikeaa saviruukkua.


Kasvihommista innostuneena kylvin vuoden ensimmäiset siemenet, chiliä muun muassa. Kyllä se kevät sieltä tulee, nautitaan pitenevistä päivistä ja auringosta!

25.1.2014

Unisukat pojalle

Tokalauokkalaisen pojan jalka on ihmeellinen. Se venyy pituutta muutamankin numeron talvessa. Tylsää sovitella talvikenkiä lokakuussa ja todeta ne tammikuussa pieniksi, mutta nautinto saada kutoa pehmeitä sukkia aina vaan lisää ja lisää. Tällä kertaa kudoin esikoiselle pehmeät unisukat.


Poika on valitettavasti äärimmäisen herkkä villan kutinalle, mutta Hjertagarnin Soft Line Vidal Alpaca kelpaa. En tiedä, miten lanka tulee kestämään edes unisukkina, mutta ihana niitä oli kutoa ja esikoinen on erittäin tyytyväinen. Enempää minä en tarvitse.


Kudoin sukat kärjestä ylöspäin tarkoituksena käyttää langat loppuun asti. 3 mm puikoilla tikuttelin menemään, 52 silmukkaa, kulutus 74 grammaa, koko noin 38. Valkoisten välissä olevat raidat ovat vähän eri sävyä kuin muu sukka. Ero on niin pieni, että voisi olla vaikka eri värjäyserää, mutta kyse on tosiaankin eri väristä.


Yksiväriset sukat olisivat olleet kivat, mutta ajattelin lisätä noita raitoja koska a) halusin siivota lankavarastoa käyttämällä jämiä pois ja b) pelkäsin, että muuten eivät langat olisi riittäneet. Vaan kuinkas kävikään? Koska en halunnut unisukkiin mitään älyttömän pitkiä varsia, jäi laatikkoon entistä pienempiä jämäkeriä.


Rentouttavaa viikonloppua Sinulle!

20.1.2014

8 848 grammaa inspiraatiota

Minulla on 8 848 grammaa lankaa varastossani. Monen muun tavoin olen tammikuun kunniaksi laskenut ja inventoinut lankani ja täytyy myöntää - luku yllätti minut. Lankavarastoni on paisunut. Ei ehkä tarkoituksella, mutta ei kai sitä voi vahingoksikaan sanoa, kun tietoisesti ostaa lankaa kun se vaan oli niin ihanan väristä? 8 848 grammaa. Yksi gramma jokaista Mount Everestin korkeusmetriä kohden. Sen kuluttamiseen tarvitaan aika paljon inspiraatiota.


On tietysti suhteellista, mikä on paljon ja mikä vähän. Jos vähennän luvusta keskeneräiset työt, kuten tämän torkkupeiton, johon on varattuna 800 grammaa Suomalaista sukkalankaa,...


...kaulusta vaille valmiin villapaidan, johon on kutomatta 150 grammaa Rowanin Felted Tweedia...


... alkutekijöissään olevan pitsitakin, josta puuttuu 450 grammaa...


...esikoisen edelleen sopivaa mallia odottavan neulepaidan, johon on varattu 550 grammaa Rowanin Denimiä...


... puoleen väliin kudotun palmikkokaulaliinan ihanasta ruskeasta alpakasta, josta kutomatta siis noin 100 grammaa...


... ja peiton, jonka virkkaan afrikkalaisista kukista (tähän on varattu 569 grammaa)...


... niin jo on lankavuori huvennut pieneksi tunturiksi. Mutta tosiasia on silti, että lankaa minulla on aika paljon tällä hetkellä. Korvamerkitsemätöntä, ihan vapaata lankaa, on reilu 5 kiloa. 25 prosenttia enemmän, kuin oli lokakuussa 2012, jolloin lankojani edellisen kerran inventoin. Olen langanostolakossa. Siihen asti, kunnes keskeneräiset työt ovat valmiita. Uusia töitä saan aloittaa, mutta lisää lankaa saan ostaa vain, jos joku jo nyt esitelty keskeneräinen ei muuten valmistu tai jos joku tilaustyö sitä vaatii.


Ennenkuin lopetan näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, kiitän kaikkia teitä, jotka olette kommentoineet edelliseen postaukseen. Miten paljon Bella onkaan tuonut hyvää mieltä ihmisille. Ja kyllä, minäkin todella toivon hänen saavan pentuja joku päivä. Kiitos! Tällä kertaa en ehtinyt vastata kommentteihin, mutta jokainen lämmitti sydäntäni ja teki mieleni iloiseksi! Arvostan niitä kaikkia.

Nyt kutomaan ja kuluttamaan lankaa!

13.1.2014

Virkattu mäyräkoira

Olen virkannut mäyräkoiran.


Tyttömäyräkoiran nimeltään Bella. Bella nauttii lumesta ja siinä leikkimisestä, mutta sillä on hyvin lyhyet jalat ja se on siksi iloinen, ettei lunta ole yhtään enempää.

 
Bella on virkattu Smallstuffin mäyräkoirien inspiroimana 3½ koukulla. Lankoina SandnesGarnin Smartia ja Novitan Woolia sekä Nallea.


Bellaa on odotettu kauan. Ainakin kuopus ja Bruno ovat odottaneet. Bruno on kesällä 2012 tekemäni poikamäyris ja se on kuopuksen mukaan etsinyt tyttöystävää melkein alusta asti. Nyt on yksinäisyys päättynyt...

 
... sillä Bellalla ja Brunolla synkkasi heti.


Peuhattuaan tarpeeksi he jatkoivat yhtä matkaa kotiin lämmittelemään tassujaan.


Bella on onnellinen poikaystävästä. Kuopus on onnellinen uudesta koirasta ja kyselee, milloin Bruno ja Bella saavat pentuja. Minä olen muuten tyytyväinen, paitsi että... Yritin kirjoittaa ohjetta Bellaa virkatessani. Monta kohtaa meni sujuvasti, mutta mukana oli myös sellaisia virityksiä varsinkin rinnassa ja kaulassa, että luovutin. Jos pentuja joskus tulee, ehkä sitten osaan jo kirjoittaa ohjeenkin.


Olemme kuopuksen kanssa keskustelleet pennuista. Jos Bruno ja Bella saavat pentuja, ovatko ne raidallisia jo syntyessään vai saavatko ne raitansa vasta vähän vanhempina, niinkuin dalmatialaiset saavat pilkkunsa?


9.1.2014

Pitsihuivi

Olen kutonut ensimmäisen huivini ikinä, jos tavallisia kaulaliinoja ei oteta huomioon. Pitkään ihailin muiden kutomia huiveja, kunnes silmiini osui Modan numerossa 6/2012 oleva huivi. Minun makuuni ihana sellaisenaan, lankaa ja väriä myöten! Ja niin kivaa tehdä jotakin ensimmäistä kertaa!


Kolmiomallisen huivin keskusta on sileää neuletta, reunoja kiertää pitsinen, aaltoileva lehtikuvio. Kuvio tehtiin kokonaisuudessaan kavennuksilla, lisäyksillä ja langankierroilla, ja vaikka se ensi alkuun tuntui mahdottomalta, oppi sen ulkoa kuitenkin melko pian. Seuraavassa kuvassa väri on eniten oikea.


Kolmio on epäsymmetrinen siten, että pitkä sivu on 175 cm, toinen lyhyistä sivuista 120 cm ja toinen 75 cm. Syvyyttä huivilla on enimmillään 45 cm. Langankulutus 163 grammaa. Tämä kuva on hävettävän huono, mutta auringonvalo on ollut hyvin rajallista viime aikoina ja sisätiloissa salamalla oli mahdoton saada parempaa kuvaa koko huivista.


Lanka oli ohjeen mukaista Regian Angora Merinoa, vaalean veden väristä. Kulutus 163 grammaa. Miellyttävää kutoa, nautinnollisen pehmeää pintaa valmiina. Huivi on ollut käytössä jo ahkerasti. Ainoa mistä en pidä, on reunakuvion vetäminen kasaan, rullaantuminen. Toivoisin sen pysyvän "auki" ja näkyvän paremmin, se kuitenkin on koko huivin juju.


Jokohan ensi viikonloppuna saadaan talvi eteläiseenkin Suomeen ja päästään käyttämään kaikkia lämpöisiä villaisia juttuja?

2.1.2014

Saapassukat

Aloitin vuoden kutomalla itselleni saapassukat. Perusvillasukat 7Veikasta. Niin perusvillasukat, että hetken jo mietin, viitsinkö niitä edes esitellä teille, rakkaat lukijani.


Poltettu oranssi ei kuulu lempiväreihini, mutta silti ostin langan nimenomaan sen värin takia. Aina välillä täytyy rikkoa omia rajojaan ja yllättää itsensäkin! Itselle muistiin 3½ puikot, 52 silmukkaa, langankulutus 117 grammaa.


Saappaat ovat mökillä tällä hetkellä parhaat jalkineet, joten sukat pääsivät heti käyttöön. Joululomalla olen kitkenyt kasvimaata (keltamo meinaa vallata sen kokonaan), siirtänyt perunamaalta yli jääneet kivet toisaalle ja leikannut perennojen kuivuneet varret. Ja mitä löysinkään? Pioni yrittää aloittaa kasvuaan. Apua, älä vielä pikkuinen, palellut kun pakkasia tulee!


Seuraava käsityö on jotain ihan muuta kuin villasukkia tai muuta peruskauraa, joten toivottavasti jaksatte käydä lukemassa blogiani jatkossakin. Kohta on myös pienen blogini 3-vuotissynttärit. Niiden kunniaksi aion järjestää arvonnan, joten pysykää kuulolla!