27.8.2013

Virkattu koiratyyny

Kuopuksen piti viedä kouluun pieni pulpettiin mahtuva tyyny tai pehmoeläin, jota sitten käytetään kun harjoitellaan kuuntelemista. Kuulostaa minusta kaikkea muuta kuin ekaluokkalaisten touhulta, mutta ei puututa siihen nyt... Pehmoeläin olisi luultavasti johtanut leikkimiseen tunnilla, joten sellaista ei voinut ajatellakaan. Tavallinen tyyny taas olisi ollut tylsä, jos kaikilla luokkakavereilla olisi ollut pehmoeläin. Täydellinen kompromissi oli minusta koiratyyny.


Ravelrysta löysin mitä ihanimman ohjeen, johon kuopus valitsi langat. Tarkkaan hän mietti värejä ja kokeili poskea vastaan, mikä lanka olisi tarpeeksi pehmeä tyynyksi. Lopulta hän päätyi Hjertagarnin Vidal Alpacaan. Onneksi sitä oli kaksi kerää, koska kaksinkertaisella langalla ja 4 koukulla lankaa meni melkein 100 grammaa! Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut silmiä, mutta täytyyhän koiralla silmät olla - vaikka onkin tyyny - eihän se muuten näe mitään (pettämätön tämä lasten logiikka!)


Haastava tehtävä oli myös kaulapannan valinta nauhalaatikostani. Pojan lempiväri ratkaisi lopulta asian vihreän vinonauhan hyväksi. Taitoin nauhan kaksinkerroin ja ompelin siihen koristetikkaukset. Aina välillä ihmettelen, miksi ihmeessä säästän kaikki mahdolliset nauhan pätkät, napit ja vaatteissa ja asusteissa olevat hilavitkuttimet. Tällaiset projekti muistuttavat, että kyllä kannattaa. Mistä muuten olisi saatu veromerkki pantaan roikkumaan?


Iloista viikon jatkoa!

24.8.2013

Pentupeitto

Olen selvästikin jumiutunut peittoihin. Virkattuihin ja kudottuihin. Ei ollut tarkoitus, mutta niin vain huomasin taas kutovani neliöitä kulmasta kulmaan aina oikein ja sommitelevani värejä sen mukaan, mitä varastosta löytyy.


Savunsinistä, tummaa ja vaaleaa harmaata sekä valkoista. Kaikki palat noin 10 cm * 10 cm yhdistettynä tummalla harmaalla virkkaamalla. Yhdistämisjälki ei ole paras mahdollinen eikä eniten minun mieleen.


Melkein tykkään enemmän tästä nurjasta puolesta.


Vaan mikä tästä tekee pentupeiton? Miksei se ole vain peitto? Koska minä olen niin hölmö, että halusin tehdä peiton meille eilen kotiutuneelle 9-viikkoiselle cockerspanielin pennulle, Topille.


Pentupeitto on hyväksi havaittu ja ainakin Topille maistuu unet sen päällä oikein hyvin. Kuinka kauan peitto on sopiva, jää nähtäväksi. Tai ylipäätään ehjä... tai tarpeellinen...


Nautinnollista viikonloppua!

18.8.2013

Virkattu peitto

Kesän alussa sen aloitin, peiton virkkaamisen kuopukselle. Tiedän, aivan älytön homma tehdä isoa villapeittoa kesähelteillä, mutta minkäs sitä inspiraatiolleen mahtaa. Tänään päättelin viimeisen langanpään. Se on valmis.


Peitossa piti olla vihreää, kuopuksen lempiväriä. Vaikka itsekin pidän vihreästä ja peittoon valikoitui muita minulle mieleisiä värejä, oli peiton värimaailma kokonaisuudessaan oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Jokainen uusi raita epäillytti minua.


Lopputulokseen olen silti tyytyväinen. Peitto on aivan kuopuksen näköinen. Se painaa 1485 grammaa, on 127 cm leveä ja 175 cm pitkä. Peitossa on pylväskerroksia toisensa perään, 4 kerrosta aina yhtä väriä kerrallaan. Lopulta yksi pylväskerros koko peiton ympäri. Koukkuna oli tuttu 3,5, lankoina mm. Novitan Woolia, Nallea, Alpacaa ja 7Veikkaa, SandnesGarnin Smartia, Maijaa ja Jannea, Hjertegarnin Vidal Alpacaa, Vikingin Vilmaa.


Jätin puumerkin peittoon ompelemalla sen kulmaan Variksen Villat -kangasmerkin (ensimmäisen ikinä!).


Kuluneen viikon aikana peittoa on ollut ihana viimeistellä. Kuopuksen ollessa koulussa olen täyttänyt sylini hänen peitollaan. Nyt se on lohduttanut minua, toivottavasti jatkossa poikaani.


Poikani, kuopukseni, olen tehnyt tämän peiton sinulle rakkaudella, olen ajatellut sinua jokaisella silmukalla ja langankierrolla. Toivon peiton lämmittävän sinua ja suojaavan sinua maailman murheilta. Toivon sen muistuttavan sinua rakkaudestani ja sylini lämmöstä.


Tuntuu hyvältä saada näin iso työ valmiiksi, mutta samalla haikealtakin. Koko kesän on ollut odottamassa työ, joka ei ole vaatinut sen kummempaa ajatustyötä. Kerros silloin, toinen tällöin. Ehkä nyt keskityn muihin keskeneräisiin töihin, joita kyllä riittää yllinkyllin!

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

9.8.2013

Pari penaalia

Kuopukseni on tämän syksyn ekaluokkalaisia. Vielä muutama yö pitäisi jaksaa, ennenkuin pääsee kouluun. Vaikeaa jaksaa, kun reppu on ollut valmiina jo heinäkuun puolivälistä asti. Penaalin puuttuminen on vähän helpottanut odotusta, mutta nyt kun sekin on valmiina, ei enää millään jaksaisi odottaa.


En suostunut maksamaan 15 euroa melkein kivasta penaalista, joten tarjouduin ompelemaan hänelle koirapenaalin. Sen kuultuaan hänelle tuli kauhea kiire kaupasta kotiin (kiitos luottamuksesta, poikani, sinä selvästi uskot kykyihini!). Kangas on minun vanhoista canvas-housuista. Putkimallinen penaali oli suorastaan helppo ommella.



Kerrankin vetoketju asettui mielestäni hyvin. Vetoketjun molempiin päihin ompelin pienet nauhan palat helpottamaan avaamista ja sulkemista. Nämäkin kaikki löytyi varastoistani.


Kuopuksen kanssa yhdessä etsimme netistä kuvia Tintin Milou-koirasta. Ajattelin, että se olisi piirroshahmona helppo toteuttaa, mutta miten väärässä olinkaan. Niin paljon pieniä yksityiskohtia ja kihara turkki asettivat omat haasteensa. Penaalin toiselle puolelle tuli Milou luu suussa...


... toiselle puolelle iloisesti haukkuva Milou.


Avaimenperä roikkuu koulurepun vetoketjussa, joten penaali sopii pojalle täydellisesti. Applikoidut kuvat eivät ole täydelliset, mutta mielestäni tunnistettavissa!


Kun kerran olin päässyt vauhtiin, päätin ommella kummipojallekin penaalin. Hän on vasta menossa esikouluun eikä suoranaista tarvetta liene vielä, mutta halusin toivottaa hänelle "iloa ja ahkeruutta koulutielle". Arvaatte varmasti yhdellä silmäyksellä, mistä hän pitää?


Penaali on tehty samalla idealla kuin Tintti-penaalikin, paitsi että kangas on poikien vanhoista farkuista ja applikaatiot valmiita kuvia. Vähän meni kyllä linnut eri järjestykseen kuin löytämässäni vihossa... Penaalin toiselle puolelle applikoin vielä kuningaspossun.


Kummasta sinä pidät enemmän: Angry Birds penaalista vai Milou penaalista?