30.10.2012

Petroli pipo pojalle

Kuopus oli pipoa vailla. Tai ei ehkä ihan vailla, mutta sen verran huono oli pipotilanne, että päätin kutoa hänelle sellaisen. Olisin voinut kuluttaa lankavuortani, mutta poikien kanssa on välillä kiva käydä lankakaupassa. Kuopus sai valita mieleisensä langan enkä olisi kyllä ikinä arvannut mihin hän päätyy: petrolin värinen perulainen käsin värjätty villalanka - amano merino by Bremont. Hyvä (lue: kallis) maku 6-vuotiaalla... Mutta kyllä oli ihana lanka!


Peruspipo 1o1n joustinneuletta. Itselle muistiin: 4 puikot, 100 silmukkaa, kulutus 66 g. Pipon värit eivät pääse oikeuksiinsa tässä sisällä otetussa kuvassa, ulkona otetussa kuvassa värit ovat melkein niin ihanat kuin luonnossa.


Tämä pipo oli kiva pikainen välityö. Työn alla on varsinaisesti esikoisen torkkupeitto, johon uppoaa sekä lankaa että aikaa. Puoliväli on ylitetty, peitto alkaa olla iso ja raskas käsitellä mutta on samalla niin mukavan lämmin sylissä. En mitenkään voi odottaa peiton valmistumista ennen muihin töihin tarttumista...


Hauskaa halloweenia kaikille!

26.10.2012

100-vuotiaalle villasukat

Tuijan blogissa blogissa näin haasteen kutoa sukat Suomen 100-vuotissynttärisankareille, Kela kun ei heitä enää säästösyihin vedoten voi muistaa. En ole aiemmin tällaisiin haasteisiin osallistunut, mutta tällä kertaa päätin napata haasteen itselleni ja kutoa yhdet sukat. Fannylta "lainasin" ohjetta, jotta sain sukista edes lähes tulkoon sopivat. Itselle muistiin: lankana 7veikkaa, 3½ puikot, 64 silmukkaa, menekki 127 g.


Tiedän sukkien menevän jollekin minulle tuntemattomalle, tiedän lankojen olevan osin langanloppuja, mutta varmasti on jokainen silmukka lämmöllä ja rakkaudella kudottu. Minulla oli isotäti, joka eli 101-vuotiaaksi asti. Minulle hän oli kuin isoäiti ja häneen liittyy paljon ihania muistoja. Häntä minä ajattelin lankoja valitessani ja sukkia kutoessani, vaikka hänelle nämä olisivatkin olleet aivan liian suuret. Kiva haaste, josta minulle muodostui retki muistojen polulle.


Sukat on postitettu. Helsinkiin on satanut lunta! Perjantai-ilta. On vuoden ensimmäisen glögin aika.

22.10.2012

Terveisiä syyslomalta

Syysloma oli ja meni. Mökillä. Ja ihan liian nopeasti, niinkuin lomat yleensäkin.

Leikkasin kaikki pelakuuni ja nostin sisälle pesuhuoneen lattialle talvehtimaan. Vähän tuntui pahalta leikata näin ihania kukkia pois, mutta parempi nyt kun pakkasiakin on kerran luvattu. Peukut pystyyn, että selviävät talven yli!


Vettä satoi paljon. Meillä ei ole katettua terassia, joten päätimme nauttia lämpimät kaakaot sisällä. (Olin varannut glögiäkin, mutta maltoin olla avaamatta sitä vielä.) Lapset halusivat kaakaoonsa kermavaahdon päälle vielä sinisiä kimallerakeita ja pullan sijasta jättikokoiset vaahtokarkit. Ei mikään kaunein yhdistelmä, mutta kuopuksen mielestä "maailman paras".


Käsitöitä en ehtinyt tehdä käytännössä ollenkaan, koska putkimies oli meillä ahertamassa. Melkein kaikki mökin putket vedettiin uudestaan. Putket ovat jäätyneet joka talvi ja aiheuttaneet paljon harmia, vaikka isommilta vahingoilta onkin vältytty. Nyt putket nostettiin katon rajaan ja toivotaan, että tänä talvena pakkanen saisi paukkua rauhassa viemättä minulta yöunia.

Samalla vaihdoimme vessanpöntön ja lavuaarin uusiin. Kun vanhat tarvikkeet vietiin pihalle odottamaan kaatopaikkakuormaa, lapset keksivät leikkiä putkimiehiä. Voi sitä riemun määrää! Tämä on niitä kertoja, kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...


Syysloma on vietetty ja remontin jäljet siivottu. Ei kovin rentouttavaa, mutta homma tehty. Nyt pitäisi olla taas enemmän aikaa käsitöille. Ja joululle. Sen odotukselle, suunnittelulle, valmistelulle, nauttimiselle. Aamulla kaupassa käydessäni ostin piparkakku- ja torttutaikinaa.

Tästä se alkaa. Joulu 2012!

15.10.2012

Virkattu koirahelistin

Tuttavaperheeseen syntyi pieni tyttö. Tälläkin kertaa halusin onnitella vauvaa / perhettä itse tehdyllä lahjalla. Ensimmäiseksi mieleeni tuli virkattu helistin. Alitajunnasta nousi esiin täällä näkemäni ihanuudet. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Koirahelistin.


Helistin on virkattu kaapista löytyvillä langoilla (Sandnes Garnin lanettia ja Novitan Woolia), koukkuna jälleen tuttu ja turvallinen 3½. "Runko-osa" syntyi nopeasti ja oli helppo täyttää vanulla. "Helistinosan" tein laittamalla kulkusen kahden muovikorkin väliin ja teippaamalla korkit kiinni toisiinsa, sopivasti vanua ympäriinsä niin ääni on sopiva myös aikuisille ;)


Kasvot olikin hankalampi juttu, ne tein ainakin kaksi kertaa ja silti silmät harottavat, kuono on vinossa ja korvat liian takana, kuin huonosti leikattu takatukka. Mutta jotain kivaa tässä silti on.  Mielestäni se on koira, mutta voihan tuo olla luppakorvainen pupu, kiltti avaruusolio tai joku muukin. Ehkä pikkuneiti ei vielä ole niin tarkka vaan tämä kelpaa hänelle ja hän tarttuu helistimeen mielellään.



Helistintä virkatessani mietin, että kumpi oli ensin, muna vai kana. Kumpi oli ensin, halu virkata helistin Smallstuffin inspiroimana vai tarve keksiä lahja pikkuneidille. En päässyt mihinkään lopputulokseen enkä tiedä onko sillä merkitystäkään: minä sain tehdä jotain mitä halusin ja pikkuneiti saa (lahja on vielä antamatta) tervetuloa maailmaan lahjan.

Hyvää lokakuun jatkoa Sinulle!

10.10.2012

Muuttolinnut

Olen viime päivinä ommellut lintuja. Samanlaisia kuin tein viime jouluna. Jo silloin ajattelin tekeväni lintuja lisää. Nyt pääsin tosissaan ompelemaan lintuja kun sain tilauksen tehdä sekä punaisia...


...että vaaleanpunaisia koristelintuja!


Ompelin linnut Tildan ohjetta mukaillen. Kankaina käytin mm. Linumia, Tildaa, GreenGatea. Värit eivät ole täydellisen yhteensopivia, mikä tekee parvesta mielestäni elävän. Ja kyllä, kaakatus oli pelkästään vaaleanpunaisten pesässä aikamoinen...


... kunnes linnut asettuivat nukkumaan kuin Ellun kanat konsanaan.


Muuttolinnut ovat lähteneet uuteen kotiinsa. Toivon mukaan ne pääsevät turvallisesti perille ja viihtyvät siellä! Ja kyllä, vielä joku päivä ompelen meillekin muutaman linnun.

5.10.2012

Omenoista

Me ei saatu omenasatoa tänä vuonna. Se ainoa omena, joka kasvoi, putosi maahan eläinten syötäväksi ennen kuin ehdimme sitä nauttimaan. Lasten puistokaverin äidiltä sain onnekseni ison kassillisen omenoita (kiitos A!). Niistä on tällä viikolla keitetty sosetta, valmistettu omenahyvettä, tehty omenapiirakkaa ja leivottu omenakakkua.


Eikä mitä tahansa omenakakkua, vaan Mustikkamäki -blogista löytämäni reseptin mukaan leivottua. Omenat keitettiin pehmeiksi ennen vuokaan ja uuniin laittamista, mikä varmisti ihanan maukkaan lopputuloksen. Sen verran muokkasin ohjetta, että jätin mantelirouheen kokonaan pois (lue: sitä ei löytynyt kotoa...) 

Halusin kiittää omenoiden antajaa jollakin tavalla. Tiedän hänen pitävän omenasoseesta, mutta olevan liian kiireinen sitä tekemään. Siispä annoin maistiaisiksi pienen purkin tekemääni sosetta, mukaan pakkasin vielä ihanan syksyisen kynttilän (kuvassa vielä paketoimatta). Pieni mutta mielestäni riittävä kiitos.


Rentouttavaa viikonloppua Sinulle!

1.10.2012

Lankavuori

Minusta tuntuu, että minulla ei ole koskaan sopivaa määrää sopivaa lankaa. Neulelankaa siis. Kun yritän jotain tehdä, on kaapissa enimmäkseen vajaita keriä ja aina väärän värisiä. Muistikuvat olemassa olevista langoista ja niiden määristä eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Langat ovat kaapissa parissakin eri pussissa, osa korissa, ihan jämät vielä erikseen purkissa. Ja kun osa on vielä mökillä, ei minulla ole mitään tolkkua mitä lankoja minulla on. Otin itseäni viikonloppuna niskasta kiinni ja kävin kaikki langat läpi (samalla aloitin joulusiivouksen hyvissä ajoin...). Tässä on minun neulelankani. Lankavuoreni.


Punnitsin kaikki lankani ja lopputulokseksi sain 6 385 grammaa. Näistä langoista noin 2 kiloa on jo "varattu", tiedän tarkasti mitä niistä teen, kunhan löydän sopivan ajan. Listalla on itselleni lapaset, sukat ja villapaita, pojalle puuvillaneule sekä torkkupeitto (raidallinen vilahdus kuvan alareunassa).


Lankoja punnitessani tajusin, että lankani eivät riitä aloittamaani torkkupeittoon (tai siis ne värit jotka olen valinnut, joita luulin minulla olevan kauheasti mutta kuinka väärässä olinkaan). Yritin käydä ostamassa Novitan Alpaca Luxusta, mutta kuulin, että se on poistunut valikoimasta! Mitä ihmettä, miksei kukaan ole kertonut minulle!!! Nimenomaan tumman ruskeaa kaipaisin, mutta muutkin värit käyvät. Jos sinulla on ylimääräistä Novitan Alpaca Luxusta, laitathan minulle viestiä, mielelläni ostaisin ne, vajaatkin kerät käyvät!

Mutta reilu neljä kiloa lankaa on marinoitumassa. Onko se mielestäsi paljon vai vähän? Minä olin yllättynyt kilomäärästä. Mielestäni se on aika paljon. Toisaalta, se luo tiettyä turvallisuuden tunnetta, kun melkein mitä tahansa voi tehdä hetken inspiraatiosta. Kun kysyin mieheltäni, onko minulla paljon vai vähän lankaa, hän sanoi että vähän (täydellinen vastaus, kiitos!).  En aio lankoja kuluttamalla kuluttaa enkä laita itseäni totaaliseen langanostokieltoon, mutta ehkä mielikuvituksella saisi hyödynnettyä omia varastoja vähän pienemmäksi...

Leppoisaa lokakuuta!