29.3.2012

Aku Ankka synttärit

Esikoisen 7-vuotissynttärit on juhlittu. Ensin kavereiden ja sitten sukulaisten kesken. Emme järjestäneet mitään varsinaisia teema-synttäreitä, mutta esikoisen toiveena oli, että hänen suosikkihahmonsa Aku Ankka olisi jollain lailla mukana. Ajattelin, että onpa helppo aihe, vaan kuinka väärässä olinkaan. Aku Ankka ei selvästikään ole tällä hetkellä in. En löytänyt kutsukortteja, tarroja, kertakäyttöastioita, hahmoja - en yhtikäs mitään Aku aiheista. Netistä tilaamalla olisi varmaan jotain löytänyt, mutta aika ei antanut siihen myöten.

Ei auttanut kuin ryhtyä näpertelemään. Kiitos värikopiokoneen juhlista tuli Aku-vaikutteiset. Lasten kanssa askarreltiin Aku-cocktail-lippuja, joilla koristeltiin keksi- ja karkkivadit. Nämä olivat pienten juhlijoiden suosiossa!


Kaverit saivat synttäreiltä lähtiessään lahjapussit, jotka tein vanhoista Aku Ankka -lehden sivuista. Tästä ei tietenkään ole yhtään kuvaa, mutta mielestäni idea oli kiva ja helppo toteuttaa. Ei muuta kuin yksi aukeama kerrallaan irti, teippasin reunat yhteen, karkkia sisään ja lahjanauhalla pussi kiinni.

Päivänsankarin "tilaamasta" Aku-kakusta on sentään edes yksi kuva. Ei täydellinen, mutta tunnistettavissa! Kermavaahdon päälle tein lakunauhasta ääriviivat, pupillit ovat isot salmiakkikarkit, nokka ja kieli on väritetty strösselillä. Oranssia strösseliä löytyi valmiina, punaista saatiin erottelemalla sekalaisesta strösselistä ne punaiset osat (hullun hommaa, onneksi kieli ei ollut suurempi...).


Juhlat on juhlittu ja äidillä on taas aikaa keskittyä käsitöihin. Ainakin vähän enemmän. Hyvää maaliskuun loppua kaikille!

25.3.2012

Pupuja

Pääsiäinen mielessä olen ommellut pupuja. Pieniä pehmoisia pupuja, jotka tunnetusti lisääntyvät ja lisääntyvät. Ompelin niitä valkoisina, beigeinä, harmaina, raidallisina, ruudullisina ja pilkullisina. Magneeteilla tai ripustusnauhoilla. Tänä vuonna ehdottomiksi lemppareiksini nousivat vaaleanpunaiset puput. Niissä on jotain niin ihanan keväistä!


Samoja pupuja tein viime vuonnakin. Olin ajatellut tekeväni kaikenlaista muuta kivaa täksi pääsiäiseksi, mutta jotenkin aika ei tuntunut riittävän. Mikä siinä on, että jouluun kyllä valmistautuu hyvissä ajoin, mutta pääsiäinen muka yllättää joka ikinen vuosi?


Posti toi tilaamani Beatrix Potterin ristipistomallit. Olisin halunnut pelkät mallit, mutta en sellaisia löytänyt, joten tilasin valmiit pakkaukset. Nämä puput olisi tarkoitus saada valmiiksi vielä ennen pääsiäistä. Ainakin toinen. Ainakin aloitettua.


Mutta jos ei tänä vuonna niin ensi vuonna sitten. Pääsiäinen tulee joka vuosi, kun taas esikoisen 7-vuotissynttärit ovat ainutlaatuiset. Ne tulevat vain ensi viikolla ja niitä haluan juhlia!

20.3.2012

Pokémon fleecet

Työpöydän tuolilla oleva pino korjattavia ja tuunattavia vaatteita sekä ommeltavia kankaita pieneni tänään huomattavasti. Pinossa oli kaksi fleeceä, toinen saatu entiseltä naapurilta ja toinen poikien pikkuserkuilta. Molemmat hyvin yksinkertaisia, mutta siistejä ja sopivia. Mielestäni ne olisivat käyneet sellaisenaankin, varsinkin mökkivaatteina, mutta joskus poikien sovittaessa niitä lupasin keksiä niihin jotain kivaa. Tällä kertaa se jotain kivaa oli Pokémon. Tarkemmin sanottuna selkään applikoitu Pikachu.



Netistä löysin kuvat, mitkä kelpasivat pojille. Samanoloiset mutta kuitenkin erilaiset. Keltaista ja punaista fleeceä ostin Eurokankaasta, mustaa ja valkoista velouria löytyi ennestään. Pala liimakangasta väliin ja eikun ompelemaan. En tiedä, oliko vika liimakankaassa, liimattavissa kankaissa, silitysraudan kuumuudessa vai missä, mutta kovin hyvin eivät palat pysyneet paikoillaan.


Ensimmäisen valmistuttua tajusin, että myös fleecen alla kannattaa käyttää irtirevittävää tukikangasta applikoitaessa. Jälki on paljon siistimpi.


Suu olisi pitänyt tehdä jostain muusta kuin punaisesta fleecestä.  Nyt se näyttää lähinnä ulkona roikkuvalta kieleltä. Samoin mietin, että olisiko tikkaukset pitänyt tehdä vaikka mustalla, mutta päädyin kuitenkin keltaiseen. Silmät ovat vaikeat tehdä. Onko jollain hyvää vinkkiä niiden tekemiseen? Miten saa nuo valkoiset pienen pienet osat tikattua ympyrän muotoon? Ei tunnu onnistuvan minun taidoillani minun koneella ainakaan.


Keltaisen fleecen työstäminen sopi erinomaisesti tehtäväksi näin Pääsiäisen alla. Pojat ovat onnellisen iloisia tuunatuista fleeceistään, joten minäkin olen tyytyväinen.

Olen saanut uuden lukijan, tervetuloa joukkoon, Saila! Totuus on, että vaikka tätä blogia itseäni varten pidänkin, niin kyllä jokainen lukija ja jokainen kommentti ilahduttaa minua kovasti!

18.3.2012

Hello Kitty -lapaset

Vihdoin sain valmiiksi tekemättömien töiden listallani olleet Hello Kitty -lapaset. Lapsen lapaset koko noin 5-7 vuotta ovat todella nopeat kutoa, siitä huolimatta, että tein varren 1o kiertäen 1n, mutta kirjaileminen vie aina oman aikansa. Lapaset valmistuivat mökillä, eikä siellä ole silitysrautaa, joten pahoitteluni silittämättömien lapasten kuvaamisesta.


Päivänsankari, kenelle näitä alunperin tein, on juhlansa juhlinut ja lahjottu muilla lahjoilla. Vaikka lapasilla ei olekaan saajaa tiedossa, oli ne kiva saada valmiiksi. Idea lapasista on alunperin täältä, toteutus on omasta päästä. Kaikki langat ovat Novitan Woolia, nenä vähän liian vaalea, mutta muuta keltaista ei tällä erää löytynyt.


Kahden pojan äitinä on joskus kiva tehdä jotain äärimmäisen tyttömäistä. Ja sitä nämä lapaset todella ovat, sekä värimaailmansa että aiheensa puolesta. Niin tyttömäiset, että ei suostunut kumpikaan pojistani laittamaan lapasia käteensä edes siksi aikaa, että olisin saanut ne kuvattua.


Pajunkissat muistuttavat lähestyvästä Pääsiäisestä. Täytynee istuttaa rairuoho lähipäivinä! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja iloisia pääsiäisvalmisteluja!

16.3.2012

Kevättä ja vähän keskeneräistä

Ihana kevät on täällä. Aurinkoa ja vesilätäköitä. Lumen alta paljastuvaa asfalttia, mutaisen maan hajua. Helmililjoja. Yleensä olen ostanut narsisseja, mutta tänä keväänä halusin helmililjoja.


Kevät on ihania pienen pieniä taimia. Kesään ja kukintaan on vielä matkaa, mutta sitä odotellessa voi nauttia vaikka herneenversoista. Nämä kylvin pari viikkoa sitten ja nyt ne ovat jo syötäviä. Ja niin herkullisia! Tai siis maku on, purkki on niin ruma, että sille pitäisi tehdä mahdollisimman pian jotakin.


Ihan niinkuin niin monelle muullekin asialle. Kevätsiivous antaa odottaa itseään. Tarkoitus on sitä ennen selvittää "odottaa korjausta" -pinoni. Olen kerännyt työpöydän tuolille kaikki ne vaatteet, jotka odottavat korjausta tai tuunausta tai jotain. Ne ovat tuolin karmilla, koska a) siitä ne on helppo vaikka yksitellen ohimennen hoitaa b) siinä ne ovat niin hyvin tyrkyllä, että niitä ei voi unohtaa ja c) niille ei ole mitään muutakaan paikkaa.


Pinossa on ainakin villapaita, johon pitää tehdä kyynärpaikat, housut, joista puuttuu nappi ja polveen pitää tehdä paikka, sukkia, joiden reiät on paikattava, kangasta, josta aion ommella tabletteja.... Pino ei vain ole kutistunut yhtään moneen kuukauteen, päinvastoin. Nyt se haittaa jo istumistakin. Kummallista, vaikka se on siinä niin hyvin tyrkyllä koko ajan... Jotenkin tuntuu vain aina olevan jokin muu mielekkäämpi käsityö kesken. Jokin tai jotkin. Laskin nimittäin, että tällä hetkellä on kesken kaksi virkkaustyötä, kolme ristipistoa, kaksi neuletta. Jotta tekeminen ei varmasti lopu kesken, ostin pari kerää Novitan Woolin ihanaa kevään uutuusväriä, petrolia, sekä Linumin niin herkullista raita- ja kukkakangasta.



Ja kun vielä tunnustan, että tilasin kaksi ristipistomallia ja muutaman pistelykankaan, ja lainasin kaksi ihanaa kirjaa, joista haluaisin tehdä ainakin kolme neuletyötä, voinee syystäkin sanoa, että nyt lähti lapasesta. Voisiko tästä kaikesta syyttää kevättä? Vai olenko ihan mahdoton tapaus ja ajatus siitä, että olisi vain yksi työ kesken, on minun kohdallani utopiaa?

Hyvää viikonloppua!

11.3.2012

Virkattu varis

Mökillämme on paljon variksia. On aina ollut ja tulee varmasti aina olemaankin. Ukillani aikanaan ollut viha-rakkaus-suhde variksiin on periytynyt minulle. Jopa siinä määrin, että mökkimme nimessä on sana varis. (Ja kuinka ollakaan, niin on blogini nimessäkin.) Varis-aiheisia sisustustavaroita ei ole helppo löytää, vaikka niitä niin mielelläni keräisinkin mökillemme. Yksi varis sentään muutti meille viikonloppuna.


Alunperin näin virkatun variksen Anu Kosken blogissa. Sen tekeminen on odotuttanut itseään, joten blogiakaan ei enää löytynyt. Täältä löytyy kuitenkin muutama kuva inspiraation lähteestäni. Kiitos, Anu, ihanasta ideasta! En raaskinut ostaa valmista lintua, enkä tilata edes ohjetta siihen, joten silmukka kerrallaan, joskus yksi valmiiksi kaksi purkuun -menetelmällä sain linnun valmiiksi. Monen monta kertaa mietin, että helpompaa olisi ollut ostaa ohje Anulta.


Vartalo on Novitan alpacaa, siivet, jalat ja pyrstö Novitan Nallea, pää Novitan Nallea ja jotain tuntematonta harmaata. Vähän harmittaa, että halusin käyttää jämälankoja pois, nyt nokka ja vartalo ovat erisävyiset. Voisinko väittää valinneeni sävyeron tahallani??? Koukkuna taas 3½.


Silmät ovat mustaksi maalatut puuhelmet, siksi helmen reikä näkyy ikävästi joistain suunnista katsottuna. Mitään paikkaa Herra Varikselle ei ole valmiiksi mietittynä, mutta eiköhän se etsi oman paikkansa ja vielä niin, ettei tuo mainittu kauneusvirhe näy.


Ensi viikoksi on luvassa aurinkoisia kevätpäiviä. Nauttikaa niistä, kaikki lukijani!

6.3.2012

Palmikkosukat

Kevät kolkuttelee jo kovasti oven takana. Aurinko paljastaa likaiset ikkunat ja jokaisen pölyhiukkasen. Yritän olla välittämättä niistä (mikä on onneksi erittäin helppoa) ja keskityn kivempiin asioihin. Aloitin siemenkylvöt tänään yrteillä: rosmariinia, timjamia, mäkimeiramia, persiljaa. Huomenna on vuorossa kesäkukat: lobeliaa, petunioita, ahkeraliisaa. Talven yli mökin eteisessä ja pesuhuoneessa viileässä talvehtineet pelargoniat ovat hengissä ja kasvavat kohisten. Ensimmäiset nuputkin ovat ilmestyneet ja ovat - ah! - niin kauniita. Tekee suorastaan pahaa leikata niitä pois. Vai mitä sanotte tästä ihanaisesta?


Käsitöitäkin olen tehnyt, mutta valmiiksi asti olen saanut vain yhdet villasukat. Ystävälleni 40-vuotislahjaksi. Pidän palmikoista, ihan niinkuin sukkien saajakin, mutta en ole niitä ennen rohjennut laittaa sukkiin. Kerta se on ensimmäinenkin.


Lankana Novitan 7veljestä, puikot 3½. Muuten perusvillasukat, mutta kummankin sukan ulkosyrjää koristaa palmikko. Idea ei ole omani, näin tämän oloiset sukat jossakin Novitan ohjelehdessä. Toteutus on omasta päästä. Seuraavissa palmikkosukissa haluaisin palmikoiden jatkuvan kärkeen asti, nyt ne päättyvät vähän kuin kesken, kavennusten alkaessa. Vaikka nämä ovat koeversiot niin kyllä niistä silti lahjakelpoiset tulivat. 


Nautinnollista kevättalvea kaikille!