30.1.2012

Pipoja

Kuopuksella oli akuutti pipotarve. Tai no, ehkä vähän keinotekoinen sellainen, mutta kuitenkin. Esikoinen ei enää tänä vuonna ole suostunut käyttämään kypärämyssymallista pipoa, hän on ominut minun reilu 10 vuotta sitten itselleni ostaman mutta minulle alunperinkin liian pienen Bulan korvaläpällisen pipon. Mitä isoveli edellä, sitä pikkuveli perässä, tiedättehän, joten kuopus tarvitsi (lue: halusi) korvaläpällisen pipon. Ja kun äitikin halusi sellaisen tehdä, on lopputuloksena yksi korvaläppäpipo, yksi iloinen pikkuveli ja yksi tyytyväinen äiti.


Käytin inspiraationa esikoisen pipoa (josta tietenkin olisi ollut kiva olla kuva...). Värit, raidat ja toteutus ovat omasta päästäni. Aika paljon jouduin purkamaan ja tekemään uudestaan, mutta mielestäni kannatti.


Lankana on Hjertegarnin Vidal Alpaca. Itselle muistiin, että kaksinkertaisella kudottuna 4½ puikoilla 86 silmukkaa, pari-kolme silmukkaa enemmän ei olisi ollut pahitteeksi. Lanka on aivan ihanan pehmeää eikä mielestäni kutita, mutta varmuuden vuoksi vuoritin pipon. Onhan se paljon lämpöisempikin niin. Fleece löytyi kaapin pohjalta, vanhan ylisuuren fleecetakin hiha sai näin uuden elämän. Kerrankin omasta varastosta löytyi jotain juuri oikean värisenä!


Kuten sanottua, mitä isot edellä, sitä pienet perässä... Kun kuopus sai pipon, hänen rakkain (uni-)kaverinsakin, Kille, tarvitsi kuulemma myös pipon. Kuopus oikein piirsi paperille, minkälaisen pipon Kille haluaa. Tämä oli kiva yhteinen projekti. Kuopus valitsi kaikki langat ja ilmoitti työn edetessä raitojen koon - kerroksen tarkkuudella, minun tarvitsi vain toteuttaa suunnitelmaa... Tekovaiheessa minua vähän mietitytti värivalinnat, mutta ihan hauskahan Killen piposta tuli. Nopea lisäprojekti ja mainio tapa kuluttaa jämälankoja! Ja tärkeintä on tietysti se, että kuulemma Kille on todella iloinen!


Vielä yksi kuva parhaista kavereista uudet pipot päässä!


Tervetuloa mukaan joukkoon, uudet lukijani! Kaikille lukijoille sekä kaikille kurkkijoille toivotan nautinnollisia talven riemuja kovistakin pakkasista huolimatta!

23.1.2012

Ja voittaja on...

Meillä arvotaan harva se päivä jotakin, lahopäinen äiti kun ei kaikista asioista aina muista, kumman pojan vuoro on. Kumpi saa valita katsottavan dvd:n, kummalle sanotaan ensin hyvää yötä, kummalle sidotaan ensin luistimen nauhat, kumman vuoro on auttaa pöydän kattauksessa... Arvonta on toiminut meillä hyvin, sillä on vältetty monet riidat. Jossain vaiheessa kyllästyin jatkuvaan lappujen kirjoittamiseen ja otin käyttöön arvontapallot. Tämä on sarjassamme "ei kai kukaan oikeasti noin tee", mutta näin meillä toimitaan.

Punainen ja vihreä huovutettu pallo. Niitä ei siihen tarkoitukseen ole tehty, mutta kaksi pehmeää palloa, joita ei käytetä mihinkään muuhun, ovat meidän viralliset arvontapallot. Ja niitä säilytetään käden ulottuvilla keittiön kaapissa mukissa, jota ei käytetä mihinkään muuhun kuin arvontapallojen säilytykseen.


Samaa mukia käytin blogini 1-vuotis arvonnan ratkaisemisessakin. Mies on matkoilla ja lapset nukkumassa, joten toimin itse onnettarena. Ja voittaja on...

Onneksi olkoon, Laura! Lähettäisitkö minulle osoitteesi variksenvillat@gmail.com niin laitan palkinnon tulemaan.

Kiitos kaikille osallistujille ja tervetuloa mukaan, uudet lukijani! Toivottavasti täydellinen talvikeli pikkupakkasineen ja lumisateineen jatkuu!

15.1.2012

1-vuotis ARVONTA

Blogini täyttää yhden vuoden. Tämä blogi on monella mittapuulla mitattuna pieni, mutta kuitenkin minulle iso ja tärkeä. Kävijälaskuri raksuttaa hitaasti mutta varmasti, joten kyllä tällä lukijoitakin on. Enimmäkseen blogini on muistikirjamainen listaus tekemistäni käsitöistä, mutta on mukana jos jonkunlaista päiväkirjamaista höpinääkin. Näin tulee olemaan varmaan jatkossakin. Jokainen kommentti on ilahduttanut mieltäni. Ne ovat edelleen tervetulleita ja sana on vapaa jatkossakin.

1-vuotiaan kunniaksi haluan järjestää arpajaiset. Pienet, kuten bloginikin. Kaikkien lukijoiksi kirjautuneiden tai tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken arvon Pentikin sydämenmuotoisen teesihdin sekä kaksi Greengaten kankaasta ompelemaani pehmosydänmagneettia. Osallistua voit sunnuntaihin 22.1.2012 asti. Julkaisen voittajan maanantaina 23.1.2012. Onnea arvontaan!

8.1.2012

Tähtipipo

Ennen joulua selasin Stockmannin Premiere -lehteä. Silmiini osui mielestäni maailman ihanin pipo. Valkoharmaa tähtipipo. Täydellinen, ajattelin, minä kun olin kunnon paksua pipoa vailla. Hinta vain ei ollut ihan niin täydellinen...


En saanut pipoa pois mielestäni. Koska malli näytti helpolta ja yksinkertaiselta, päätin kokeilla tehdä sellaisen itse. Jostain vanhasta piposta laskin silmukoita, mutta eipä lanka ja puikot tietenkään vastanneet, joten purkuun meni. Toisella kerralla onnistuin. Itselle muistiin: kaksinkertainen  Hjertagarnin Vidal Alpaca (harmaa) ja 7veljestä (valkoinen), 4½ puikot ja 92 silmukkaa.


Kun pipo oli kudottu, oli tähtien vuoro. Piirsin kuvion paperille ja kirjoin pipoon jälkikäteen. Näytin ensimmäistä tähteä miehelleni. Hän totesi, että ei tuo nyt ihan perinteiseltä tähdeltä näytä. Näytin mallikuvaa lehdestä ja hän totesi, että no ei sekään ihan tavallinen tähti ollut. Purkuun tähti meni joka tapauksessa. Seuraava yritys onnistui. Läheltä katsottuna tähti on edelleen vähän kummallinen, mutta kauempaa toimii.


Jos olisin piirtänyt kuvion ja päättänyt mallikertojen määrän valmiiksi ennen pipon kutomista, olisin tietänyt, että 90 silmukkaa olisi parempi kuin 92. Nyt jouduin tekemään kaksi tähden väliä suuremmiksi kuin muut. Itseä tuollainen ärsyttää, vaan eipä se taida erottua käytössä. Ompelin pipon reunaan koristeeksi vielä pienen nauhan (oikeasti näin merkkasin leveämmät tähden välit, jotta osaan kääntää ne taaksepäin...).

 


Olihan siinä työtä, mutta sain kuin sainkin itselleni haluamani pipon!



Ihanaa alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Blogini täyttää pian yhden vuoden, yritän saada arvonnan järjestettyä merkkipaalun kunniaksi.