26.10.2011

Joulun odotus on alkanut

Jouluun on alle kaksi kuukautta. Nyt saa mielestäni jo ihan rehellisesti ja avoimesti odottaa joulua ja tehdä valmisteluja ja suunnitelmia. Enää ei tarvitse salamyhkäisesti selata joululehtiä tai piilotella punaisia käsitöitä, eihän???

Meillä joulun odotus ja kaikki sen merkit lisääntyvät päivä päivältä. Ihana uusi tonttu muutti meille äskettäin. Kyllä, kerään monen muun tavoin Mailegin tonttuja, ja joka vuosi haluan kartuttaa kokoelmaa yhdellä. Meillä on entuudestaan kaksi poikatonttua ja yksi tyttö. Tuli pulma uutta valittaessa, että ottaako tyttötonttu, jolloin meillä olisi kaksi tonttupariskuntaa vai ottaako poikatonttu, jolloin tonttuperhe olisi kuin meidän perhe. Äänestimme asiasta - äänet jakautuivat tasan. Minä sitten kuitenkin päädyin tyttöön, ihan siksi, että jatkossa meillä voisi olla suloisia pieniä tonttulapsia... Saanko esitellä, tonttuperheemme uusin tulokas.


Tonttu on nojailemassa piparimuottipurkkiin (mutta vain kuvauksen ajan, laitoin sen vielä laatikkoon muiden kanssa odottamaan vähäksi aikaa). Sylissään sillä on ompelemani pehmosydänmagneetti. Kuin huomaamatta punaisen määrä käsitöissä kasvaa. Sekä kankaissa että langoissa. Ja aiheet vaihtuvat jouluisiin. Tai ainaki talvisiin, kuten tässä Lizzie Katen lumiukko mallissa, jonka vasta aloitin.


Kaupassa jo katselin piparkakkutaikinoita, mutta annoin niiden kuitenkin vielä odottaa. Ensimmäiset glögit on jo juotu, ei muuten, mutta lapset nimenomaan pyysivät! Mies toi minulle työmatkaltaan ihanan joululehden: Ideal Home's complete guide to Christmas. Kantta pidemmälle en vielä ole päässyt, mutta se riitti. On aika astua joulun taianomaiseen maailmaan.


Tulettehan mukaan, sekä vanhat että uudet lukijat?

18.10.2011

Syysloman satoa

Minä en pidä sienistä. Niitä on inhottava kerätä kun niissä on etanoita ja matoja ja kaikkea muuta limaista. Sammakoitakin parveilee juuri sienten alla. Ainakin luulen niin. En pidä sienten mausta enkä niiden koostumuksesta, joten olen ruokkinut tuota mielikuvaa inhottavista sienistä ja kamalasta sienestyksestä. Ja jättänyt sienet niitä enemmän arvostaville.

Viime viikolla olimme mökillä viettämässä lasten syyslomaa. Teimme hienon metsäretken lasten ja naapureiden kanssa lähimetsään. Naapurin rouva osaa sienestää, ja hän sai minut houkuteltua seuraavana päivänä uudestaan metsälle. Tällä kertaa sienikorit mukana suppilovahveroita keräämään. Ja kuinkas ollakaan, elämäni ensimmäinen sieniretki ei ollutkaan niin limainen ja kamala ja inhottava kuin olin aina luullut. Päinvastoin! Sienestys oli mukavaa puuhaa ja saaliskin mielestäni aika hieno!


Haasteen ensimmäinen osa on siis suoritettu. Nyt pitäisi vielä löytää joku herkullinen resepti suppiksille ja tehdä jotain oikeasti herkullista.

Sienisaaliin lisäksi sain syyslomalla kohtuullisen tossusaaliin. Molemmat pojat tarvitsivat uudet mökkitossut. Novitan Lampolaa poikien valitsemissa väreissä, ohje 78 Novitan Talvi 2010 lehdestä vähän mukaeltuna. Yhteensä 132 grammaa lankaa kahteen pariin lasten kokoa. Pesu ja reilu venytys. Kyllä nyt kelpaa tepastella!


Pinta ei huopunut aivan niin tasaiseksi ja tiiviiksi kuin olisin toivonut, mutta en uskalla pestä toista kertaa. Pelkään, että huopuvat liikaa ja käyvät pieniksi, ja kuumaveristen lasten jalkoihin jopa liian kuumiksi. Pari kierrosta tossut jalassa terassilla ja lähikallioilla ajavat varmaan saman asian!

11.10.2011

Perintöpitsin uusi elämä

Minulla on kaapissa sekalainen kasa isoisoäitini pitsinenäliinoja. Liinat ovat hienosti tärkättyjä ja silitettyjä, mutta niin kellastuneita ja tahraisia, että niitä ei alkuperäisessä muodossaan tule käytettyä. Iso osa pitseistäkin on kellastuneita, mutta ovat ne vaan niin kauniita. Vai mitä sanotte tästä?


En tiedä pitsien tarkempaa alkuperää tekijästä puhumattakaan. Onko kauppatavaraa vai sukulaiseni itse tekemää. En osaa edes sanoa, miten esimerkiksi kuvan pitsi on valmistettu, onko mahdollisesti nyplätty? Sen vain tiedän, että kaapin perukoilla menevät hukkaan.

Kun sain tilauksen tehdä purkin hattuja, tiesin, mihin ainakin osan pitseistä haluan käyttää. Parempi se on, että kauniit pitsit pääsevät jonkun toisen kodissa ihailtavaksi kuin se, että minä marinoisin niitä kaapissa odottaen jotain parempaa käyttötarkoitusta, mitä ei ehkä koskaan tule. Carpe diem - tartu hetkeen koskee myös perintöpitsejä. Siispä irrotin pitsit, pesin kunnolla ja niin sai perintöpitsit uuden elämän: purkinhattua koristamassa.


Itse hatun ompelin Linumin  puuvillakankaasta, rypytyksen tein ompelemalla hatun taakse kuminauhan. Pitsin ompelin reunaan ja koristelin vielä pellavanauharusetilla ja helmiäisnapilla. Mielestäni tästä tuli kaunis. Täytynee tehdä itsellekin muutama kappale!


Hyvää viikonjatkoa lukijoilleni ja Irmeli, tervetuloa joukkoon mukaan.

7.10.2011

Rekku

Ei tullut kuopukselle koira-lapasia, vaikka totesinkin niiden olevan seuraavana työlistalla. En ole edes aloittanut niitä. Sen sijaan olen korjannut ja paikannut ison kasan vaatteita. Toki se on hyvin tarpeellista ja tärkeää työtä, mutta kieltämättä aika tylsää. Siksi varmaan kasa onkin päässyt kasvamaan niin isoksi. Mutta kun tuo tylsä osuus oli tehty, meille tuli Rekku.


Ei, meille ei ole tullut elävää koiraa, ei edes pentua. Eikä ole tulossakaan. Meille on tullut vain ja ainoastaan pussukka, koira-aiheinen sellainen. Kuopus tarvitsee kerhossaan käsipeiliä. Jotta peili pysyisi ehjänä välillä koviakin kokevan repun sisällä, tein peilille suojapussin. Kuopus sitten nimesi pussukan Rekuksi.


Päällikankaana käytin ruskeaa fleeceä (saa nähdä, miten nopeasti nukkaantuu), johon applikoin koiran kuvan. Vuoren tein kuvakankaan kanssa samaa sarjaa olevasta tassukankaasta (molemmat vanhaa varastoa). Väliin laitoin kerroksen solumuovia, tai jotain vastaavaa. Tämä oli vähän sellainen pikainen "suunnitellaan ja muokataan samalla kun edetään" -työ, eikä jälki siksi ole kaikkein paras mahdollinen.


Pussukka kiinnitetään napin yli vedettävällä kuminauhalla. Napin tein päällystämällä vanhan napin ensin vanulla ja sitten kiristämällä tassukangasta sen yli. En tiedä, miten tuo nappi tulee kestämään käytössä, mutta sen verran hauska siitä mielestäni tuli, että niitä voisi tehdä lisää ja käyttää ihan vaikka koristeena jossain sopivassa paikassa.


Ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen peili on ehjä, pussukka on ehjä ja kuopus on iloinen saatuaan yhden "koiran" lisää kenneliinsä. Itse olen tyytyväinen, sain jotain hyödyllistä tehtyä ilman mitään uusia hankintoja!

Mukavan syksyistä viikonloppua kaikille.

1.10.2011

Villaisia asusteita

Syksy on täällä. Lokakuu. Niin kauniita ruskaisia lehtiä ja vähän kirpeyttä aamussa. Perjantain lämpöennätyksen jälkeen saa vihdoin kaivaa lämmintä sormille ja varpaille. Ja täydentää asustevarastoja.

Kuopuksen jalka on kesän aikana kasvanut noin kahdella numerolla. Ei siis ihme, että villasukat ovat auttamattomasti pienet. Toivomuksena oli sinistä ja valkoista. Aiemmista epäonnistuneista kokeiluista huolimatta ryhdyin taas tekemään raitoja. Onnistuen siinä edes kohtuullisesti. Tuloksena perusvillasukat 7 veljeksen jämistä. 4 puikoilla 40 silmukkaa, tuli aika sopivat. Aikaa meni lähinnä päättelyyn. Ja lankaa kului 55 grammaa.



Esikoinen tilasi jo viime vuonna läppälapaset. Varmaan niillä on joku parempikin nimi, mutta noin meillä kutsutaan torimummon hanskoja, joissa sormet saa tarvittaessa piiloon läpän alle lämmittelemään. Jämälankalaatikosta löytyi muutama pieni kerä Lanettin grafiitin harmaata villalankaa, joten ei muuta kuin puikot heilumaan. Monen sovituksen ja usean päätellyn langanpään jälkeen esikoinen totesi: "Nää on hyvät. Sit vaan laitat niihin sen Hero Factoryn merkin. Keltaisella. Tohon kohtaan." Mitäpä noin selkeään tilaukseen voi muuta sanoa kuin: "Joo-o."


Langat ovat ilmeisesti kahta eri värierää, sen verran sävyeroa niissä näkyy. Mutta ei ainakaan silmiinpistävästi, joten ei haitanne. Hero Factoryn merkin kirjailin jollain keltaisella pätkällä, minkä löysin laatikosta. Vähän tuosta merkistä tulee Batmanin lepakkomerkki mieleen, johtunee värivalinnoista, mutta kun se kelpasi hyvin pojalle niin kelpaa minullekin.


Kudoin lapaset 2½ puikoilla, halusin ohutta mutta kuitenkin suht tiivistä pintaa. Pitkään aikaan en ole niin ohuita käyttänytkään. Oli mukavaa, näin pienessä työssä valmista tulee kuitenkin kohtuullisessa ajassa. Varren kudoin 1o kiertäen 1n, toivottavasti pysyy napakkana. 41 grammaa sain kulutettua jämiä pois.


Saman syssyyn tein vielä lapaset 4-vuotiaalle kummipojalle. Tummansinisestä Nallesta valkoisilla raidoilla ja tähdillä koristeltuna. Kulutus huikeat 37 grammaa.


Pidän Novitan Nalle ja 7 veljestä langoista. Niitä on niin hyvin tarjolla. Ruokakaupassa käydessä on kiva piristää itseään kukkien ja lehtien sijasta parilla lankakerällä. Mutta. Olen kyllästynyt siihen, miten nopeasti lanka nyppääntyy. Haluan kokeilla jotain muuta. En aseta itseäni langanostokieltoon, mutta ensin haluan kuitenkin kuluttaa vielä lisää olemassa olevia jämiä pois. Ja toteuttaa kuopuksen tilauksen koiralapasista. Vielä en tiedä miten, mutta ehkäpä saan häneltäkin tarkat ohjeet...

Aurinkoista lokakuuta kaikille lukijoilleni!