23.12.2011

Karkkikeppejä ja kardemummatähtiä

Esikoisen eskarin joulujuhla vietettiin tällä viikolla. Seurasimme esitystä kyyneleineen päivineen, mutta myös ihastunein naurahduksin. Ylpeänä. Nauttien joululoman alkamisesta ja ihanan välittömästä lasten riemusta.

Opettajat ja ohjaajat saivat, kuten muutkin lasten ohjaajat tänä jouluna, suklaata pienellä itse tehdyllä lisällä. Tällä kertaa vuorossa oli karkkikeppejä.


Näissä kankaana oli Linumin paksuraitaista puuvillakangasta. Olisin halunnut ohuempiraitaista kangasta, mutta sitäpä ei tällä erää ollut varastoissani. Ripustuslenkin tein valkoisesta puuvillalangasta, joka tietysti näin aseteltuna näkyy rumasti, vaikka sitä oikeiden polka gris -karkkien alle yritinkin piilotella.


Paketissa toimii mielestäni hyvin.


Tänään olen toimittanut viimeisetkin joulutervehdykset saajilleen. Kaarnasydän ja sammalkranssi -kirjan ohjetta mukaillen tein kardemummatähtiä. Mikä ihana tuoksu niistä tulikaan!


Sellofaania ympärille, koristeeksi niinistä ja nauhasta solmittu rusetti ja pieni joulutervehdys oli valmis.


On aaton aatto ilta. Kaikki muistamiset ja tervehdykset on toimitettu saajilleen. Mielessä pyörii huomisen ohjelma ja ruoat. Muistilistat on tarkistettu ja kaiken pitäisi olla valmista. Kuusi on koristeltu ja lapset ovat nukkumassa. Tämä on ehkä kutkuttavin hetki koko joulussa. Työt ja valmistelut on tehty, lahjat on hankittu, odotus on päättymässä. Ja kuitenkin kaikki on vielä edessä. On aika aloittaa nauttiminen, rentoutua glögin ja pipareiden kanssa.

Kaikki ihanat lukijani:  Oikein Hyvää ja Iloista Joulua!

18.12.2011

Joulusukka tontuille

Ilman mitään harkintaa tai suunnitelmaa rupesin tänään virkkaamaan joulusukkaa. Moni suunnitelmissa ollut asia jäi tekemättä. Koukutettu blogissa törmäsin niin ihaniin pikkuisiin joulusukkiin, että minun oli vain pakko saada sellaisia. Edes yksi, mielellään heti! Kun inspiraatio iskee, se on käytettävä hyväksi, vai mitä?


Syntyi suloinen joulusukka. Täällä oli erittäin selkeä ohje sukan tekoon. Minulla on purkillinen hyvin pieniä jämälankanöttösiä. Niin pieniä, etten tiedä, miksi olen niitäkin säästänyt. Kuten sukasta näette, nöttöset olivat niin pieniä, etteivät riittäneet edes tällaisen sukan raidoitukseen. Vaan enpä viitsinyt purkaa ja aloittaa alusta, tehdä raitoja varten suunnitelmaa. Sen sijaan etenin musta tuntuu nyt tältä väriltä -tekniikalla. Varteen olisin voinut tehdä jonkun koristeenkin, mutta joskus vähemmän on enemmän. Jos teen sukkia lisää ja ryhdyn varsia koristelemaan, voin lisätä tähänkin jotakin.


Sukka on pieni, todellinen minisukka. Yksi konvehti varteen sujahtaa hyvin. Siksi päätin, että tämä on edellisessä postauksessa esitettyjen Mailegin tonttujen joulusukka. Kukapa ei haluaisi pitää tontuistaan hyvää huolta! Lasten kanssa piti kyllä erikseen sopia, ettei kukaan ihmisistä sitten saa käydä syömässä tonttujen suklaata, kuopus jopa ehdotti valvontakameran asettamista sukan yläpuolelle...

Seuraavaan kuvaan laitoin tonttujen joulusukan viereen vertailun vuoksi kuopuksen joulusukan. Esikoinen sai pari vuotta sitten kummitädiltään ihanan punaisen joulusukan täynnä mitä ihanampia pieniä lahjoja. Molemmat pojat ihastuivat sukkaan niin, ettei minun auttanut muu kuin tehdä kuopukselle samanalainen vuosi sitten. Tänä jouluna sukat kaivettiin ensimmäisten koristeiden joukossa esille odottamaan niitä joulukuun aamuja, jolloin siellä on suklaata odottamassa.


Miehellä sen enempää kuin minullakaan ei ole joulusukkaa. Täytynee pitää silmät auki kivaa ideaa varten ja lisätä ensi joulun to do -listalle.

17.12.2011

Possuja ja tähtiä pakettien koristeina

Vesisade ulkona ei ole kovin jouluinen. Mieli on, ja se kai se on tärkeintä! Muskarin joulujuhla on vietetty ja kyllä ne joululaulut lasten laulamina, kanteleilla säestäen aina herkistävät. Jotain siinä on, mikä koskettaa syvälle. Porsaita äidin oomme kaikki ei tänä vuonna ollut esityslistalla...



mutta silti koristelin opettajan suklaarasian pehmopossuilla. Kahdella, röh röh, koska lahja oli yhteinen molemmilta pojilta. Lahja oli pieni joidenkin antamiin konvehtirasioihin verrattuna, mutta eipä ollut kenenkään muun lahjaa koristeltu näin hauskoilla possuilla!


Kuopuksen kerhon joulukuvaelma oli tänään. Ja voih, kyllä oli taas ihanaa. Kuopuksen rooli enkelinä, taivaallisen sotajoukon edustajana, ei ehkä ollut se vaativin, mutta sitäkin tärkeämpi! Kerhon ohjaajat saivat kumpikin omat suklaarasiansa (olenpas ollut mielikuvitukseton lahjojen suhteen tänä vuonna...) tähdillä koristeltuna.


Kuvan Petteri Punakuono ei liity lahjaan millään tavoin, kunhan nyt tuli valvomaan kuvausta ja vahtimaan suklaita. Pehmotähtiä olen ommellut myyntiin ison kasan tänä syksynä. Kuitenkin vasta nyt keksin kokeilla tähtien koristelemista tikkauksin ja napein. Tai en ehkä oikeasti itse keksinyt sitä, varmaan olen jommankumman tai molemmat tavat nähnyt jossain ja nyt se vain nousi alitajunnasta toiminnan tasolle. Pidän tähdistä ihan sellaisenaankin, enkä ole varma kummasta pidän enemmän,  "paljaaltaan" vai koristeltuna.


Oli miten oli, joulumieli ja joulukoristeiden määrä kasvavat käsi kädessä. Viikon kuluttua on aattoilta. Jo. Tai vasta. Riippuu keneltä kysytään. Salaperäistä joulun odotusta kaikille!

13.12.2011

Suolataikinaa ja sammalpalloja

Pitkäaikainen suunnittelu tehdä suolataikinasta koristeita toteutui vihdoin kun leivoin pellillisen suolataikinapipareita.


Hyvin suunniteltu ei kuitenkaan ollut puoliksi tehty, päinvastoin. Taikina oli mielestäni hankalaa leipoa sen tarttuessa joka paikkaan kiinni, paistaminen kesti iäisyyden ja johti silti epätasaiseen lopputulokseen. Pari kerrosta maalia onneksi auttoi paljon...


... ja koristeista tuli vähintäänkin käyttökelpoisia.


Sammalpalloissa nämä suolataikinatähdet ovat mielestäni kivoja. Keräsin (kaiken) rohkeuteni ja mahdollisista vastaantulevista toukista huolimatta hain lisää sammalta tehdäkseni lisää sammalpalloja. Suolataikinatähtien seuraksi lisäsin palloon koristeeksi puisia helmiä esittämään lumihiutaleita. Nauha purkin ympärille ja joululahja ystävälleni oli valmis.


Osaan koristeista leimasin tekstin "god jul". Olisin halunnut suomenkielisen version "hyvää joulua", mutta se ei mahtunut koristeisiin. Leimaus onnistui muuten kohtuullisesti, paitsi että käyttämäni väri oli ilmeisesti vääränlaista, se kun ei kuivunut ollenkaan ja lasten ottaessa siitä kiinni teksti tuhraantui. Hauskoja pakettikortteja koristeista kuitenkin tuli, kun pujotin niihin punavalkoisen nyörin.


Tämä oli kiva kokeilu, mutta en usko ihan heti ryhtyväni tähän uudestaan. Ensi kerralla kun haluan kovia koristeita voisin kokeilla joko vanerin tai valmiin askartelumassan työstämistä. Valmista massaa olisi ehkä helpompi käsitellä, sitä ei ehkä tarvitsisi paistaa uunissa tuntikaupalla, se olisi ehkä valmiiksi halutun väristä ja niin edelleen. Mutta kuten todettua, tämä oli kiva kokeilu.

Tsemppiä kaikille joulun valmisteluihin!

PS. Ennen seuraavaa kertaa haluan löytää pienen viisisakaraisen tähden muotin!

8.12.2011

Joulun ensimmäiset lahjat

Talvi on alkanut! Ja loppunut, ainakin tällä erää, mutta ei välitetä siitä. Itsenäisyyspäivänä heräsimme mökillä maa iloksemme valkoisena. Lunta oli juuri sen verran, että kaikki näytti niin kauniilta kuuran ja ohuen lumikerroksen peittämänä. Vähäinen lumi riitti siihen, että pojat pääsivät pulkkamäkeen.


Kyllä joulukuu on ihanaa aikaa. Ensimmäinen lumi on satanut, ensimmäiset pulkkamäet laskettu ja ensimmäiset joululahjat annettu! Kaikkea tätä lisää, kiitos!

Pojat harrastavat uimahyppyjä ja halusin muistaa heidän valmentajiaan. Mietin, että pitääkö / saako / voiko heitä muistaa jouluna, mihin vetää raja, keille kaikille antaa lahjoja. Päädyin siihen, että pienen joulumuistamisen voi aina antaa. Maailmassa ei koskaan ole liikaa lahjoja, eihän???


Lahja ei ole sen kummallisempi kuin rasia suklaata. Pakettiin ompelin koristeeksi pienen linnun. Vähän muokkasin Tildan lintumallia ja pipersin ja näpertelin ja lintuhan siitä syntyi. Lintu olisi tietysti pitänyt kuvata ennen punaiseen pakettiin kiinnittämistä, jotta olisi kunnolla päässyt oikeuksiinsa, mutta erottuuhan se näinkin.


Joulun väreistä on ollut puhetta. Mielestäni tämä punainen lintu on kovin jouluinen, vaikka sen nokka onkin vaaleanpunainen ja sen pilkuissa on niinikään vaaleanpunaista, eikä punainenkaan ole ihan puhdas joulunpunainen. Tai ehkä juuri siksi. Taitaa olla niin trendikäs ja ajan hermolla, etten itse edes ymmärrä.


Näitä lintuja aion (viimeistään ensi jouluna) ommella lisää. Iloista puuhastelua jouluaskareiden parissa kaikille! Tsirp tsirp!

1.12.2011

Pistelty lumiukko

Ulkona on harmaata eikä lumesta ole tietoakaan. Tämän talven ensimmäinen lumiukko on kuitenkin tehty ja näin iloisesti se hymyilee!


Sain tämän Lizzie Katen Snowman '10 mallin valmiiksi jo jokin aikaa sitten, mutta kehystyttämisen kanssa oli vähän ongelmia. Ensimmäisessä kehystämössä työ oli pari viikkoa, jonka jälkeen he ilmoittivat, että valitsemaani kehystä saadaan ehkä tammikuussa. Sepä lämmittää mieltä kovasti kun on joulupistelystä kyse. Hain työn pois ja vein toiseen kehystämöön. Puolitoista viikkoa ja vihdoin sain hakea lumiukkoni kehyksineen kotiin.


Suurin osa langoista on mallin mukaisia, osa sinne päin. Kangas on Zweigartin cashel dirty linen, ei lempivärini, mutta toimii tässä mallissa hyvin. Lumiukon napit löysin nappipurkistani, johon ne on otettu talteen jostain poikien vanhasta t-paidasta. Nappien takia työ jätettiin lasittamatta. Malliin olisi kuulunut lumihiutaleiden keskelle valkoiset helmet. Kaivoin sellaiset omista varastoista esille ja ompelin kiinni huomatakseni ne liian isoiksi! Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt ostamaan vähän pienempiä helmiä vaan otin laittamani irti ja annoin olla ilman.

Vähän aikaa lumiukko taitaa seikkailla ympäriinsä ja etsiä sitä omaa paikkaansa, varmasti se jostain löytyy. Ja toivottavasti minä osaan joku päivä valita ristipistotyöt paikan mukaan, toistaiseksi valitsen mieluisan työn ja yritän sitten keksiä sille sopivan paikan.


Nautinnollista alkanutta joulukuuta kaikille lukijoilleni!

29.11.2011

Sammalpalloja

Olen tehnyt jotain ensimmäistä kertaa ikinä. Olen ihastellut niitä ennenkin, jopa miettinyt niiden tekemistä, mutta vasta nyt rohkaistuin yrittämään. Nimittäin sammalpalloja.



Nämä ovat mielestäni hauskoja. Ennenkaikkea niiden tekeminen oli hauskaa. Ja helppoa, kun siihen lopulta ryhdyin. Ilman Lauran ohjeita ja kannustusta ei hommasta olisi ehkä tullut mitään, joten kiitos vinkeistä!

En ole varma, onko keräämäni sammal paras mahdollinen tähän käyttötarkoitukseen, mutta kivoja karvapalloja näistä tuli. Mökillämme kasvaa paljon erilaisia sammalia, toiset sileämpiä ja toiset karvaisempia. Tätä osui silmään keräysreissulla ja tätä oli helppo muokata, joten tällaista tällä kertaa. Jotain koristeita näihin voisi lisätä, mutta ehkä näin marraskuun puolella tällainen riisutumpi versio on ihan hyvä.


Minulla on ihan kamala mato ja toukkakammo. Ja tietenkin, juuri kun olin saanut kolme palloa tehtyä, pöydällä luikerteli joku toukka. Marraskuussa! Meidän keittiössä! Enpä paljoa miettinyt, mitä kaikkea ihanaa lopuilla sammalilla voisi tehdä. Roskiin menivät, kaikki. Kamalaa tuhlausta, tiedän, mutta minkä sitä inhotuksilleen voi.


Yhdessä ruukussa on hyasintti. Sain aiemmin silloin tällöin isötädiltäni nimipäivänäni hyasintin lahjaksi. Hänen kuolemansa jälkeen olen ostanut sellaisen itse itselleni. Hyasintti tullee aina muistuttamaan minua hänestä.


Inspiroivaa alkavaa joulukuuta kaikille lukijoilleni. Ja kommentoijille kiitos edellisen tonttupostauksen kehuista.

24.11.2011

Pellavaisia tonttuja

Viime päivinä olen näperrellyt. Oikein urakalla. Ja mitä kaikesta siitä näpertelystä syntyi? Kaksi tonttua, Sigmund ja Serafiina.


Ompelin tontut Tildan kaavoilla, tilaustyönä. Pyydetty värimaailma oli hyvin pellavainen ja harmoninen. Ja toteutus tietysti sen mukainen. Hyvin maalaisromanttinen. Hillitty.


Tyttötonttu, Serafiina, oli helpompi tehdä. Materiaalivalinnat ja toteutus vain loksahtivat helposti kohdilleen.


Poikatonttu, Sigmund, taas vaati enemmän työstämistä ja pohdintaa. Hankalinta oli poikamaisuuden tavoittaminen pelkällä pellavalla ja niin, että se sopi tytön pariksi. Kun sain hiukset valmiiksi, loppu sujui jo helpommin.


Samaan tilaukseen kuului myös rusetti sydämineen tilaajan kranssiin. Tämän toteutuksessa ei ole käytetty luovuutta juurikaan, pelkkää ompelemista annetun kuvan perusteella, mutta kaunis se on tämäkin, pakko myöntää. (Kuvassa oleva kranssi on omani ja odottaa, että keksin siihen jotain hauskaa, iloista).


Nämä ovat mielestäni kauniita ja ihailen näin harmonisia asioita muiden blogeissa ja kodeissa. Samalla huomaan kuitenkin, että jos tekisin itselleni, varsinkin jouluksi, haluaisin mukaan myös punaista. Minulle punainen on iloisen joulun väri ja kuuluu ehdottomasti ainakin tonttuihin!

Tasan kuukausi jouluaattoon. Kivaa!

21.11.2011

Huovutetut lapaset ja Martta

Mieli on jo kovin jouluinen. Kutkuttavan iloinen ja täynnä ihania ajatuksia erilaisista koristeista ja joulukukista, lahjoista ja joulumuistamisista. I wish - ja to do -listat pitenevät päivä päivältä. Sekä tietysti niiden keskeneräisten töiden määrä. Punaisten ja jouluisten käsitöiden sijasta olen kutonut Novitan Lampolasta lapaset. Piki ja Päkä -väreistä kahden kerroksen raitoina tuli tämän näköiset tumput. Itselle muistiin että 8 puikoilla kulutus 123 grammaa.


Niin harmaa väri, että harmaina päivinä oli hyvin vaikeat kuvattavat. Toisalta niin harmaat, että olisivat sopivat vaikka itse Joulupukille. Ja niin ihanat kädessä, että olisivat aivan ihana joululahja melkein kenelle tahansa. Mutta kaikki ei vielä kuitenkaan ole jouluista. Tein nämä ystävälleni tyttöjen illan emännänlahjaksi. Halusin kuvata lapaset ennen niiden paketoimista, joten pyysin Martan poseeraamaan.


Martta on aito oikea teddy karhu. Tein sen noin viisi vuotta sitten nallekurssilla. Se on tehty mohairista ja täytetty sahanpurulla. Sillä on oikeat lasisilmät ja liikkuvat kädet, jalat ja pää. Martta pitää minulle sohvalla iltaisin seuraa aina kun mies on matkoilla, ja hyvin kärsivällisesti se kuuntelee puikkojen kilinää.


Vielä joku päivä teen Martalle kaverin. Sitä ennen ehkä Martalle villapaidan. Ja sitä ennen ehkä kaikkia kivoja joulujuttuja, koska ihan kohta on jo ensimmäinen adventti!


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni!

15.11.2011

Angry Birds osa 2

Ihailen ihmisiä, joilla on aina vain yksi käsityö kesken. Jotka eivät yksinkertaisesti aloita uutta, ennenkuin edellinen on tehty valmiiksi. Itse en siihen pysty. Tälläkin hetkellä minulla on... no jaa, mitäpä niitä laskeskelemaan. Tosiasia vain tuntuu olevan, että välillä huvittaa pistellä ja välillä kutoa ja sitten taas seuraavana päivänä ommella tai sittenkin virkata. Tämä "inspiraation hyödyntämisen maksimoiminen" -teoria tuottaa paljon mielihyvää, kun saa tehdä aina sitä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, mutta myönnän, myös pitkiä aikoja ilman valmiin työn mukanaan tuomaa palkitsevaa tyytyväisyyden tunnetta.

Inspiraation hyödyntämisen maksimoimisen takia tämäkin blogi on ollut hiljainen pari viikkoa. Mikään projekti ei ole valmistunut. Vihdoin tänään sain "vihreän joulupallon" valmiiksi. Saanko esitellä: virkattu Angry Birds possu.


Possu tuntui ensi alkuun helpolta tehdä, mutta eipä se sitten ollutkaan. Mittasuhteet teettivät vaikeuksia. Kyselin pojilta aina välillä onko tämä sopiva korvan koko tai käykö tällainen suu. Hyvin ammattimaisesti he saattoivat kommentoida: "ota yksi kerros pois". Pallo itsessään meni sujuvasti, mutta kärsän ja korvat jouduin pariinkiin otteeseen virkkaamaan ja purkamaan. Täydellinen se ei ole vieläkään, mutta ei haittaa, kelpaa pojille hyvin. Itselle muistiin, että lankana Novita Nalle aloevera ja koukku 3½.

Silmät tein taas huovasta, liimasin ja ompelin kiinni. Pupillit maalasin mustiksi. Maali ei kestä kovaa kulutusta, joten kunhan pääsen helmiostoksille, possu saa uudet pupillit. Samoin edellisen postauksen punainen lintu. Korvat ja sieraimet tein niinikään huovasta, kulmakarvat ompelin villalangalla. Muuten täytin possun vanulla, mutta kärsään leikkasin superlonin ajatuksella, että pysyisi paremmin muodossaan.


Hyvin on possu päässyt jo poikien - ja muiden lintujen - leikkeihin mukaan. Mutta saako se pysyä "kukkona tunkiolla"...


... vai joutuuko se heti hyökkäyksen kohteeksi, sen aika näyttää.


Keräsin viikonloppuna mökiltä korillisen sammalta seuraavaan projektiini (tai korjaan, yhteen seuraavista projekteistani). Aika tyytyväisenä possu nautiskeli olostaan sammalvuoteellaan.


Mökillä oli kukassa kesällä pistokkaasta istuttamani ruusu malva. Hieman tavanomaisesta poikkeava joulukukka, mutta pikkujouluaikaan sopivana marraskuun kukkijana saa kyllä täydet 10 pistettä!

3.11.2011

Virkattu Angry Birds

Ensin se oli vain punainen pallo. Virkattu, vanulla täytetty pallo, jota oli kiva puristella kädessä.  Muistutti aika paljon joulupalloa. Tai stressipalloa. Mutta kun lisäsin siihen mustaa, valkoista ja keltaista, se ei ollutkaan enää niin jouluinen. Se muuttui itse asiassa hyvinkin vihaiseksi. Ja hyvin lintumaiseksi. Siitä tuli angry birds.


Meillä ei (vielä) pelata Angry Birdsejä. Tai ainakaan ihan oikeasti. Pojat ovat pelanneet puistossa niin, että kahdella kaverilla, joilla on oikeat linnut, ampuvat niillä kuopusta. Kuopuksella ei tähän asti ole ollut omaa lintua, ja kun hänellä on vihreä takki, hän on ollut possu. Kuopus sitten eräänä iltana sanoi surullisella äänellä minulle, että: "Äiti, mä oon possu niin kauan kuin mulla ei ole omaa angry birdsiä. Voisitko tehdä mulle sellaisen?" Ei kai noin kauniiseen kysymykseen ole muuta vastausta kuin, että tottakai, voin ainakin yrittää.


Lintu ei ole täydellinen (nokka on vinossa, se on etupainotteinen, mahan vaalea osuus on liian alhaalla jne), mutta kuopus on tyytyväinen omaan lintuunsa ja niin olen minäkin. Varsinkin sen toteutukseen. Virkkasin linnun laatikosta löytyneillä langoilla ja ilman ohjetta! Totesin, että onpa hyvä, että niitä jämälankoja on riittävän laaja valikoima, samoin kuin kasa erilaisia klipsejä ja huopia ja maaleja ym ym.


Lankoina käytin Novitan Nallea ja Woolia, koukkuna 3½. Silmät ja kulmakarvat tein huovasta, silmämunat reunustin vielä langalla, pupillit maalasin.


Tätä oli hauska tehdä, vaikkakin aika moinen näpertäminen oli silmissä. Mutta nyt on yhden alkuperäisen lisäksi meidän perheessä yksi tee-se-itse angry birds.


Kuin yhdestä suusta pojat tilasivat samaan sarjaan possuja ja munia. Sanoin, että eihän minulla edes ole kultaista lankaa. "Ei se haittaa, keltainen käy kyllä ihan yhtä hyvin." Eli jos en mitään muuta käsityötä keksi näin joulun alla niin näitä saapi virkata!