7.5.2017

Emma-tuoli

Siskoni ja minä kierrätämme huonekaluja keskenämme. Yhden pyörityksen jälkeen sain isosiskolla olleen Emma-tuolin meille. Yleensä kierrätetyt kalusteet ovat vain hoidossa, mutta tästä sovittiin heti, että se jää pidemmäksi aikaa. Tuoli tarvitsi uuden verhoilun enkä halunnut tehdä isoa työtä ja sitten elää pelossa, että kohta sisko haluaa tuolin takaisin. Tällainen tuoli meille tuli.


Järjetön määrä niittejä piti kankaan paikallaan, älytön homma pelkästään vanhan verhoilun poistamisessa. Tein sen rauhassa, koska halusin kankaat ehjinä, muuten en olisi pystynyt käyttämään niitä malleina. Kuvasin jokaisen purkuvaiheen saadakseni hyvät muistiinpanot. Vastaava mestari valvoi, että en hutiloinut missään vaiheessa ;)


Kun tuoli oli palasina, minua alkoi hirvittää. Mitä ihmettä tästä tulee... Olin valinnut haastavan ruudullisen kankaan verhoiluun, miten onnistun kuvioiden kohdistamisessa... Vielä kun kangas oli melko hintavaa Mulberryn villakangasta, ei ollut varaa tehdä virheitä tai koeversioita...


Purkuvaiheen loppupuolella tuolin alta paljastui historiaa. Olisin halunnut löytää vuosiluvun, mutta hyvä tämäkin on. Tuoli on Oy Stockmann Ab:n Keravan Puusepäntehtaan valmistama Emma-tuoli numero 169.


Vaihe kerrallaan sain kuin sainkin tuolin valmiiksi ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Minä tein sen.


Luovuin raskaasta helmalaskoksesta kokonaan ja selkänojan ompeleen korvasin kahdella napilla. Napit ovat alunperin vanhan talvitakkini metalliset napit. Pala huopaa ja sen päälle verhoilukangasta toimii riittävän hyvin, koska nuo napit eivät joudu kovalle rasitukselle.


Tereiden sisällä olevat nyörit sain käytettyä uudestaan. Tereiden ompeleminen hirvitti etukäteen, mutta sovittaminen, neulaaminen, harsiminen ja vasta sitten ompeleminen kannatti. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta ei se ollut aiemmassakaan verhoilussa, joka oli kuitenkin ammattilaisen tekemä!


Tuoli on olohuoneessamme aitiopaikalla takan vieressä. Se on hyvin orvon oloinen ja saanee kaveriksi maton jossain vaiheessa. Tv-tasolle tuolin viereen on etsinnässä lamppu, telkkarin päälle kaipaisin lisää tauluja.


Tuoli on yksi lempipaikkojani kodissamme. Se on jo nyt hyvin rakas, jos nyt tuoli voi olla rakas.... Tuoli oli lapsuudenkodissani vanhempieni makuuhuoneessa, muistan siinä olleen sinisen samettiverhoilun, muistan kankaan karhean tuntuman, miltä se tuoksui. Lapsena en koskaan pitänyt tuolista, eikä minun tarvinnutkaan - se oli äitini tuoli. Äitini, joka kuoli yli kolmekymmentä vuotta sitten, istui samalla tuolilla kuin minä nyt.


Tunnelmallista, touhukasta toukokuuta Sinulle!

29.4.2017

Bulldog yöpuvut

Siskon pojan lempi koirarotu on englannin bulldog. Viime syksynä törmäsin netin syövereissä bulldog kankaaseen ja tiesin, että siitä pitäisi tehdä pojalle yöpuku. Pari viestiä siskon kanssa ja tilasin bulldog trikoon sekä yksivärisen graffitin harmaan trikoon koot.fi:stä. Ompelin shortsiyöpuvun, hauskan ja tyylikkään.


Yöpuvusta tuli heti enemmän kuin lemppariyöpuku, niin pidetty, että sitä ei olisi saanut edes pestä välillä. Tarvittiin toinen bulldogipyjama ;) Mittailin ja sommittelin ensimmäisestä yöpuvusta jääneitä trikootilkkuja, ostin vaaleampaa harmaata Eurokankaasta ja sain kuin sainkin tehtyä toisen bulldog yöpuvun! 


Ensimmäinen yöpuku on ihana, mutta onnistunut on tämä varapyjamakin! En ole ennen jatkanut trikookangasta suoraan siitä, mihin kangas on loppunut, mutta tämä ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Mahtava tapa käyttää kangastilkut loppuun!


Paidan ompelin Ottobren paita-arkin ohjeella, housut muokkasin esikoisen yöpuvun shortseja mallintamalla. Onnellinen siskon poika tekee minutkin tyytyväiseksi! Hyvää Vappua!

21.4.2017

Kevätsiivousta


Kevätaurinko on armoton: se paljastaa jokaisen pölyhiukkasen ja muistuttaa pesemättömistä ikkunoista. Se suorastaan patistaa tekemään kevätsiivousta! Minäkin käärin hihani ja ryhdyin toimeen, aloitin kevätsiivouksen käymällä kangasvarastojani läpi ;) Poikien penaaleista ylijääneistä kankaista ompelin pussukoita. Toki kankaita jäi edelleen, mutta paljon pienemmät palat.


Säilytyspussukoita ei ole koskaan liikaa, niissä on hyvä kuljettaa keskeneräisiä käsitöitä tai säilyttää koiran tarvikkeita! Pari vuotta sitten ompelin ensimmäisen boxy pouchin. Totesin ohjeen jo silloin hyväksi ja mallin käyttökelpoiseksi. Tällä tavalla tulee siistejä, tilavia pussukoita!


Kaappini kätköistä löytyi kankaita, joista olen aika monta vuotta sitten ajatellut tekeväni lapsillemme jotakin. Meidän poikien osalta aika on ajanut kankaista ohi, mutta ehkä joku muu kaipaa vielä pussukkaa dinosaurusten tai pikkuautojen säilyttämiseen tai pakkaamiseen matkalle mukaan. Kaikki pussukat on vuoritettu. Melkein kaikkiin löytyi vetoketjutkin omista varastoista, osa kierrätettyjä, osa käyttämättömiä. Tallessa olevista avainnauhoista käytin värikkäitä, pieniä sträppejä auttamaan vetoketjujen avaamista ja sulkemista.


Siivotessani kangaskaappiani olin juuri hengähtämässä, että tilanne on ihan hallinnassa, kun siskoni soitti ja kertoi käyneensä kangasvarastojaan läpi. Niin ihania kankaita, että en voinut kieltäytyä tarjouksesta ottaa niitä vastaan. Ja hyvä niin, sain ommeltua hempeitä pussukoita tytöille!


Kankaita riitti aina vaan. Osa paloista oli niin isoja, että niistä sai kasseja ommeltua! Mahtava vastaisku muovikassiteollisuudelle!


Kangaskaappi on osittaisen tyhjentämisen jäljiltä siivottu ja inventoitu. Osa pussukoista pääsi heti käyttöön ja sitä kautta joitakin muitakin paikkoja on tullut järjestettyä ja siivottua. Mutta, rehellisyyden nimissä on todettava, että ihan näin monelle boxy puchille tai kestokassille meillä ei ole tarvetta, joten loput ovat myynnissä. Jos olet kiinnostunut, laita minulle sähköpostia osoitteeseen variksenvillat (ät) gmail (piste) com. Reipasta kevään jatkoa Sinulle!




29.3.2017

Pastellipuput

Pastellivärit kuuluvat kevääseen. Ja niitäkin löytyy yllättävän paljon lankavarastostani. Ensimmäisenä minua kutsui vaalean vihreä Blend Bamboo, se suorastaan huusi päästä koukulle. Virkkasin pupun.


Tein pupun samoilla harakanvarvasmuistiinpanoilla kuin millä tein Jänön ja Jussin pari vuotta sitten. Vain jalat tein vähän eri tavalla. Pupu Vihreä sopisi mielestäni täydellisesti kauniisti vanhentuneen pelargoniaruukun kylkeen nojaamaan. Näin haaveilin, mutta minulla ei sellaista ruukkua ole ja yksikään talvehtimistani pelakuista ei selvinnyt, joten kaunis asetelma on vain mielessäni. Sen sijaan tein Pupu Vihreälle kaveriksi Pupu Sinisen ja Pupu Punaisen.
 

Jouduin hakemaan Lankamaailmasta yhden kerän vaalean sinistä Blend Bamboota, muuten olisivat puput jääneet kesken. Jokaiseen pupuun meni melkein 60 grammaa pääväriä, joten olen tyytyväinen, että muita värejä löytyi kokonaisten kerien lisäksi vajaat nöttöset.


Ja juuri kun luulin kuluttavani langat loppuun, huomasin pieniä keriä pyörivän edelleen pöydällä. Vähän täydennystä muista väreistä ja sain kuin sainkin virkatun mäykyn tehtyä. Saanko esitellä: keväisen suloinen Perdita!


Kevätaurinko paistaa ihanasti mutta erittäin julmasti se paljastaa pinnoille kerääntyneen pölyn ja pesua kaipaavat ikkunat. Minä valmistaudun pääsiäiseen ja pääsiäismyyjäisiin, kevätsiivous saa odottaa vuoroaan!

20.3.2017

Hanhiparvi

Olisin halunnut meidän pikkuvessaan Mailegin hanhen, mutta en löytänyt sopivan väristä oikeassa koossa. Näin niin selvästi hanhen rumassa, tyhjässä kulmassa, että päätin ommella sellaisen itse. Hanhi on Mailegin inspiroima, mutta ei missään tapauksessa sen kopio. Kolmas prototyyppi onnistui ja sain kuin sainkin hanhen tuijottamaan pöntöllä istujaa ja valvomaan käsien pesua.


Hanhiteema vessassa ei ehkä ole se kaikkein tavallisin, mutta sopii sinne mielestäni ihan hyvin. Se alkoi eteläisestä Ruotsista kauan sitten mukaan tarttuneesta hotellin mainosjulisteesta, jossa on hanhia. Hanhitaulun kaveriksi on aikaa sitten löytynyt massasta tehty rusettikaulainen hanhi.


Ja nyt teemaa jatkaa yksi pellavainen pehmohanhi! En ollut ihan varma, minkä värisen hanhen haluaisin. Ryhdyin penkomaan kangasvarastoani ja löysin erilaisia sopivia jämäpaloja, joista ompelin erinäköisiä hanhia.


Olen useamman vuoden pähkäillyt, että mitä teen mm. 4,5 cm leveällä terracotan värisellä pellavasuikaleella, ja miksi edes säilytän sellaista. Enää ei tarvitse miettiä, koska siitä syntyi räpylät ja nokka muutamalle hanhelle.


Huomasin innostuiksissani ommelleeni kokonaisen hanhiparven! Paitsi että kuopuksen mielestä joukossa on pari joutsenta ja miehen mielestä siellä on ankkoja. Kaikki nämä hanhet eivät jää meille, osa näistä päätyy pääsiäisen aikaan lahjaksi.


Kävin tämän projektin myötä koko kangasvarastoni läpi. Suurimman osan kankaista muistin, mutta löytyipä sieltä jotain sellaisia lastenkankaita, joista aika on omien lasteni osalta ajanut pahasti ohi. Muutama projekti on jo työn alla, ja hyvä niin, koska kankaita on aika paljon!

10.3.2017

Tunnusta väriä

Uusimmassa Mekkotehdas-kirjassa, Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin, on yksi vaate pojille: Kahden paita, joka on oikeastaan huputon huppari. Kivan näköinen malli, mihin meidän pojat tykästyi. Esikoinen halusi mustan paidan. Ei mitään ylimääräistä, ei värikästä vuoria edes kaulukseen, ei mitään kikkailuja, pelkkä musta. Niin synkkä, että palataan siihen tuonnempana. Ensin esittelen kaverille tehdyn tumman sinisen Kahden paidan, mikä kokomustan jälkeen tuntui suorastaan värikkäältä.


Kaveri pelaa lätkää ja on ehdoton Toronto Maple Leafs fani, joten sitä fiilistä lähdin hakemaan. Sinisen sävy ei ole ihan oikea, mutta applikoitu vaahteranlehti riittää merkiksi tosifaneille. Raidat hihoissa tuovat mieleen pelipaidan. Oma pelinumero selässä on kuitenkin se kaikkein tärkein juttu. Kangas collegetrikoota Eurokankaasta.  


Esikoisen musta huppari oli mahdoton kuvata. Se pääsi heti käyttöön ja on ollut ahkerassa käytössä ja useammassa pesussa. Ne hetket kun aurinko on paistanut ja poika olisi ollut kotona, huppari on ollut pesun jälkeen kuivumassa. Synkkä musta huppari sai pientä eloa seuran kangasmerkistä (revin sen pieneksi jääneestä treenipaidasta irti) ja sävyyn sopivasta nyöristä. Halusin vain yhden nyörin, ja liian myöhään tajusin, että sen olisi tietysti pitänyt olla merkin kanssa vastakkaisella puolella. Kankaana tässä Runners-trikoota Eurokankaasta.


Lapset ovat lojaaleja omille urheiluseuroilleen (tai faniensa seuroilleen) ja haluavat tunnustaa väriä aina kun mahdollista. Siksi kun näin mustakeltaraidallista trikoota Eurokankaassa, tiesin, että siitä piti tehdä jotain esikoiselle. Raidat hyppivät silmilleni ja kankaasta tuli melkein paha olo, mutta silti ostin ampiaistrikoota. Ompelin siitä esikoiselle kahdet boxerit. Aika näyttää, tuleeko niistä onnenkalsarit ja ne pääsevät käyttöön kaikkiin tärkeisiin peleihin vai hautautuvatko ne kalsarilaatikon pohjalle kaikkien muiden alle.


Kylläpä oli kiva ommella! Onneksi kankaat kuopuksen ja miehen huppariin ovat valmiina odottamassa leikkaamista ja ompelua!
 

26.2.2017

Lapaset suomalaisesta villasta

Tuomaan markkinoilta joulukuun alussa tarttui mukaani vyyhti Kalliomäen tilan karstalankaa, suomalaista villaa, josta puolet on alpakkaa. Tiesin haluavani kutoa itselleni lapaset tästä ihanan karheasta ja villalta tuoksuvasta langasta (eikä siihen mennyt kuin melkein kolme kuukautta).


Ranneosaan kudoin joustinpalmikkoa tuomaan edes vähän ilmettä muuten hyvin peruslapasiin. Tein lapasista napakat, koska ne aina venyvät käytössä jonkun verran. Ja tiiviit, kudoin nämä 3 mm puikoilla 42 silmukalla.


Nämä lapaset tulevat aluslapasiksi ja ovat toivottavasti lämpimät. Tarkoituksenani oli kutoa huovutetut tumput näiden päälle, mutta kuten huomaat, LettLopit ovat edelleen koskemattomat. Hiihtolomalla oli niin ihanat kelit ja sopivasti uutta lunta, että en yksinkertaisesti ehtinyt. Ehkäpä ensi viikolla!


Nautinnollista helmikuun loppua!

19.2.2017

Lontoo pipot

Kävin marraskuussa esikoisen kanssa Lontoossa viettämässä harvinaista äiti-poika-laatuaikaa. Mikä ihana miniloma! Ei huomion jakamista kahden lapsen kesken, ei jatkuvaa kompromissien tekemistä, ei kinastelua ja tönimistä ja erotuomarina toimimista. Sain huomata esikoisesta kasvaneen herrasmiehen, joka aina välillä tarjoutui kantamaan reppuani ja joka söi illalla kanssani salaattia!

Esikoisen toiveesta kävimme Harry Potter-studiolla ja Towerin linnassa, minun toiveesta kävimme Loop:ssa. Kaiken netistä lukemani hehkutuksen jälkeen olin vähän pettynyt liikkeen tarjontaan ja huomasin jopa ikävöiväni Snurrea. Oli turha lähteä merta edemmäs kalaan. Tai no, ei nyt sentään ihan turha. Matkaan tarttui mm. Shetland Spindriftin Jamieson's lankaa. Lähemmäksi englantilaista villalankaa ei päässyt. Esikoinen toivoi minun tekevän pipot hänelle ja kuopukselle ja valikoi värit niihin.


Ensin valmistui kuopuksen pipo, vähän erikoinen mutta meidän perheessä ihan sopiva tuliainen. Olin kuvitellut kutovani pipon, jonka alin kolmannes on sininen, toinen kolmannes valkoinen ja ylin harmaa. Kuten huomaatte, kuuntelin kuopuksen toiveita ja lopputulos on hyvin erilainen kuin mielikuvani. Pakko myöntää, että en pitänyt langan kutomisesta en sitten yhtään, mutta pesun jälkeinen hieman huopuneen tuntuinen pinta miellyttää minua. Tämä pipo pääsi heti käyttöön.


Esikoisenkin piposta tuli aivan erilainen kuin mitä olin luullut tekeväni. Siihen ompelin valkoisesta fleecestä vuorin, jotta karhea lanka ei kutittaisi. Saatuani pipon valmiiksi ihmettelin, miksei esikoinen ottanut Lontoo-pipoaan käyttöön. "Se menee maalle, on hyvä mökkipipo", hän totesi. Vai niin, ajattelin mielessäni ja ymmärsin epäonnistuneeni. Aina ei voi tietää, mitä lapsi haluaa ja tarkoittaa, ei vaikka hän olisi itse mukana suunnittelemassa ja tekemässä päätöksiä.


Huomenna lähdemme mökille hiihtoloman viettoon. Ehkäpä valkoinen pipo on kuin onkin todella hyvä pipo rämpiä metsässä, laskea pehvamäkeä sammaleisella kalliolla ja kiivetä puihin... Hyvää hiihtolomaa!





10.2.2017

Sinivalkoisia sukkia vastasyntyneille

Touhukas viikko takana! Olen kutonut. Niin paljon, että hartiat ovat ihan jumissa, vaikka valmista ei ole tullut. Langanostolakko on pitänyt eikä vielä ole pelkoa siitä, että langat loppuisivat kesken. Olen ommellut, työn alla vaatteita lapsille. Ei mitään akuuttia tarvetta, mutta kun on vaan niin kiva ommella pitkästä aikaa. Olen kantanut mattoja ulos pakkaseen tuulettumaan ja nauttinut pitkistä lenkeistä koiran kanssa auringonpaisteessa. Ainoa valmistunut käsityö on kahdet junasukat vastasyntyneille.


Minäkin halusin osallistua 100-vuotiaan Suomen kunniaksi järjestettävään vastasyntyneiden villasukkakeräykseen. Pehmeää Novitan Woolia ja jotain tuntematonta valkoista villalankaa kutoutui suloisiksi vauvan sukiksi. Kirkkaampi sininen olisi tietysti ollut suomalaisempi, mutta kun kaikki sinisen sävyt hyväksytään, ovat nämä vaaleat siniset ihanan vauvamaisia.


Touhukasta viikonloppua Sinulle!

4.2.2017

Irtohuput ruokapöydän tuoleille

Sisko pyysi minua ompelemaan ruokapöydän tuoleilleen irtohuput. Simppeli ja nopeahko työ, ajattelin hommaan lupautuessani. Kuusi tuolia, joista neljä samanlaista ja 2 vähän erilaista.  


Mutta ei kai mikään työ ole koskaan niin yksinkertainen ja nopea tehdä, kuin ajattelee. Tai sitten minä vain yliarvioin omat taitoni ja ompelutahtini ja yllätyn joka kerta, kun aikaa meneekin tuplasti tai triplasti se, mitä olen ajatellut. Ruutujen kohdistaminen, tereen tekeminen ja tarranauhojen ompeleminen, kaikki ovat vihdoin kohdillaan ja kuusi tuolia uudestaan huputettuina.


"Helppo" tapa antaa tuoleille lisää elinaikaa! Nyt suunnittelemaan Runebergin päivän leipomuksia!